Karibialta Azoreille 2017

Hiio hoi!

Tämä Sissin seiluu on Martinique – Azorit, toukokuu 2017.

Iloisesti tervetuloa seuraamaan matkan etenemistä.

Viestit veneelle kulkevat: mika.piiroinen@purjehdus.net


3.5.2017
Bonjour Martiniquelta Le Marinista.

Sissin uumeniin on roudattu tavaraa kolmen viikon purjehdusta varten.
Eijalla on ollut auto käytettävissä, ja eilen myös Jarkolla ja Millalla.
Näin olemme saaneet painavimmat tavarat kuljetettua hienosti laiturin
päähän.
Painoa kuormissa onkin riittänyt, sillä viden litran vesigallonoita on
yksistään 70. Päälle sitten mehut, maidot ja hedelmät, joista niistäkin
kertyy painoa ihan mukavasti.
Yllättävän hyvin olemme taas saaneet kaikki mahtumaan Sissin luukkuihin.

Turvallisuusasiat käytiin tänään aamupäivällä läpi, ja nyt jokainen tietää
, kuinka mahdolliset riskit minimoidaan purjehduksen aikana.
Myös pelastautumisuunnitelmaa varten jokaiselle jaettiin tehtävät.
Toivottavasti näihin emme ikinä joudu turvautumaan, mutta sekin kuuluu
olennaisena osana valtameripurjehdukseen.
Mastossa on käyty oikein porukalla vuoronperään kuvaamassa ja samalla
tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.
Kaikki purjeet ovat käyneet Doylen neulomossa tarkistuksessa, ja
isopurjeeseen tehtiinkin aika iso remontti, kun ala- ja takaliikkiä
muotoiltiin uudelleen.
Nyt purje rullaantuu maston sisään niin kuin pitääkin.
Sukeltaja kävi vielä puhdistamassa pohjan, niin sekin on liukkaassa
kunnossa.

Huomenna aamulla on klo 8 hyvä aamiainen, jonka Tuija valmistaa. Sitä
ennen on käytävä jo suihkussa peseytymässä makealla vedellä, sillä
seuraavasta makeavesisuihkusta ei vielä ole tietoa. Ainakin alkumatkasta
peseytymiset tehdään takakannella merivedellä. Mutta eipähän tarvitse
käydä suolahuoneessa.
Sitten on makeavesitankin täyttö, ja lähtöilmoituksen teko
satamatoimistossa.
Tämänhetkinen suunnitelma on totutella merenkäyntiin, ja purjehdimme
Martiniquen, Dominican ja Guadeloupen länsipuolelta kohti pohjoista, ja
Antiquan eteläpuolelta suuntaamme sitten ”isoille ulapoille”
pohjoiskoilliseen.

Sääennuste näyttää tällä hetkellä viikon eteenpäin todella hyvältä.
Sivutuulta 8-10 m/s riittäisi aina 25*N saakka. Sitten vähän matkaa
myötäistä, jonka jälkeen tulisi se perinteinen tyyni alue. Sitten tuulet
kääntyvät pohjoisen puolelle, ja toivottavasti pysyisivätkin siellä
seuraavan viikon.

Otamme sääkartat aina neljäksi päiväksi, ja niiden perusteella sitten
valitsemme kurssin. Hyödynnämme kuitenkin Golf-virtaa, joka antaa mukavan
myötävirran. Tämän vuoksi reittimme kulkee Bermudan itäpuolelta, ellei
sitten tuuliennuste muuta suunnitelmia.
Maaoperaattori Mika Piiroinen lähettää meille myös sääennusteita
päivittäin, ja saamme uutisia, ja tietysti tuloksia MM-jääkiekosta.

Näillä ajatuksilla täällä Le Marinissa auringon ollessa vielä korkealla.

Terkuin Sissin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 1 (4.5.2017)

Vihdoin koitti se päivä, kun Sissi ja miehistö olivat valmiit lähtemään
merelle. Klo 10.57 tuli capitainerien vene irrottamaan keulaköysiä
poijusta. Miehistölle oli jaettu tehtävät kannella, ja varmasti kippari
ohjasi Sissin melko kapeasta poijujen välistä ulos suomalaisen Fifth
Elementin Markon ja Hennan jäädessä vilkuttamaan laiturille.

Isopurje avattiin heti, ja lähes myötäisessä tuulessa jiippailtiin Diamond
Rockille, jonka jälkeen alkoi hyvä sivutuuli. Mount Pele tulivuori oli
kuitenkin taas oikukas, tuuli loppui kokonaan, ja jouduimme auttamaan
koneella.
Delfiinit kävivät toivottamassa meille hyvää matkaa, ja hyppivät pariin
otteeseen Sissin ympärillä, ja tietysti jäivät uiskentelemaan
hetkeksi Sissin keulaan.

Martiniquen ja Dominican välissä saimme sitten kunnon sivutuulta 11-14
m/s. Sissi oli innoissaan tästä, palkitsi meidät hienolla 8-9 kn
nopeudella, ja maksimiksi pohjan suhteen saatiin peräti 12,3 kn hienossa
surfissa aallon reunaa.

Aurinko laski, ja samaan aikaan nappasi kala uistimeen. Vauhtia oli
kuitenkin vähän liikaa, ja vaikka Jarkko teki kaikkensa, ja kippari kelasi
keulapurjetta sisään vauhdin hillitsemiseksi, niin tällä kerralla kala vei
voiton, ja pääsi jatkamaan vapaata uintia.

Tuija hoiti ensimmäisen pentterivuoropäivän, ja taas syötiin Sississä
hyvin. Lounaana vihersalaattia hummusta ja patonkia. Jälkkäriksi kunnon
martiniquen espresso kahvit. Päivälliseksi kasviksilla höystetty paistettu
riisi. Iltapalaksi nautimme vielä teetä ja täytettyjä patonkileipiä.

Yövahdit alkavat klo 20 ja päättyvät aamulla klo 8. Takahytin Rose ja Eija
aloittavat, ja siitä jatketaan hyteittäin siten, että aamuvahdin klo 5-8
keulahytin Milla ja Jarkko saavat ihailla ensimmäisen auringonnousun
vahtivuoron.

Matka on siis alkanut hyvin, ja tätä omalla yövahtivuorolla
kirjoittaessani olemme jo jättämässä Dominican länsipuolelta. Suunta on
kohti Guadeloupea, jonka ohitamme huomisen päivän aikana länsipuolelta.
Matkaa on tehty 83 nm,ja olemme n. 150 nm vuorokausivauhdissa.

Koko miehistö on hyvävointista, ja Sissillä kaikki hyvin!

Terkuin Sissin miehistö, ja kippari


Day 2 (5.5.2017)

Ensimmäinen aamu merellä valkeni jo klo 5 jälkeen. Millan ja Jarkon
valmistama maittava aamiainen nautittiin melko rauhallisella merellä.
Erityismaininnan saa kaikilta miehistönjäseniltä Jarkon paistamat letut!!!

Sitten Guadeloupen pohjoispuolella meri muuttui hulluksi. Sissikin
provosoitui tästä, ja alkoi rodeohevoseksi. Kuinka meri voi ollakkaan niin
tympeän kuoppainen, ja aivan sekavaa korkeaa aallokkoa. Syynä tähän oli
tietysti merivirta. Sissin loki näytti lukemaa 0,0 kn, mutta GPS näytti
pohjan suhteen kuitenkin lähes 4 kn! Kun myöhemmin tuuli E-NE puhalteli
vielä 10-13 m/s oli hyvät aineet sekavaan allokkoon kasassa.

Päivän mittaan meri muuttui kuitenkin hieman selkeämmäksi, ja miehistö
yritti levätä pois huonosti nukutun yön väsymystä. Varmaan jatkossa on jo
kokemusta keikkuvasta vuoteesta, että nukkumien sujuu levollisemmin.

Kalastus aloitettiin heti aamusta, ja pian nostimme ensimmäisen saaliin
kannelle, mutta se jouti kuitenkin takaisin. Oli niin ruma ja
terävähampainen barraguda, että niitä emme syö.
Sitten oli vuorossa kunnon kelan pärinät, ja heti oli selvää, että tätä
emme ylös saa. Kala ei pysähtynyt ollenkaan, vaikka jarrua kiristettiin
äärirajoille. Kaikki siima vihelsi ulos, ja lopuksi naps.
Onneksi meillä on varasiimaa ja vieheitä riittävästi.
Sitten saimme taas kalan ylös, mutta sitä emme tunnistaneet, ja sekin sai
mennä takaisin.

Lounaaksi nautimme hyvän salaatin vielä tuoreiden patonkien kanssa.
Päivälllinen on vielä suunnittelussa, ja merenkäynnin toivotaan vähän
helpottavan, jotta pentterissä touhuaminen olisi helpompaa.

Delfiinejä on nähty taas pariin otteeseen.
Kirjoitan tätä klo 16 paikallista aikaa, eli 23 Suomen aikaa. Aurinko
paistaa ja Sississä on aika kuuma, sillä merenkäynnistä johtuen emme pysty
pitämään ikkunoita ja kattoluukkuja auki.

Suuntamme on 014* ja nopeus SOG 6,4 kn. Isopurje auki n. 2/3 osaa ja fokka
neljä kierrosta sisällä.

Tällä hetkellä Antiqua on meidän vasemalla sivulla, ja Barbudalle on
matkaa 40 nm. Sen jälkeen todennäköisesti seuraavan kerran näemme maata
Azoreilla.

Sississä edelleen kaikki hyvin.

Terkuin miehistö ja kippari Hannu sekä puosu Tuija


Day 3 (6.5.2017)

Aamuyön koiravahti Tuija koki yllätyksen, kun itäinen taivas alkaa vaaleta
jo ennen viittä. Pimeää aikaa on kymmenen tuntia ja valoisaa aikaa loput
vuorokaudesta. Kun vielä koko yön on ollut lähes pilvetön taivas, niin
kahden yön päästä oleva täysikuu valaisee merta purjehtijoille.

Siinä sitten oikeastaan onkin tämän päivän tapahtumat.
No ei ihan sentään. Merenkäynti on laskenut jonkun verran, ja siksi
miehistö onkin nukkunut pois unirästejä. Ilma alkaa selvästi viiletä, ja
se myöskin antaa mahdollisuuden vähemmän hikiseen nukkumiseen.

Tämän päivän ruokavastaavat ovat Petri ja Ville. Ville touhusi
pentterissä, ja paistoi kaikille banaaliletut kaiken muun aamiaisen
lisäksi. Aamiaisella on puuroa, jugurttia, myslejä, hedelmiä, kahvia ja
leipää. Kyllä näillä eväillä jaksaa purjehtia.

Jarkko on odottanut kalan nappaamista, mutta kela on pysynyt hiljaisena.
Illalla auringon laskiessa viehettä ylös kelatessa syy selvisi. Virvelin
päässä oli tyhjä siima. Mitä on vieheelle tapahtunut? Onko edellispäivän
useat saaliina olleet barragudat terävillä hampaillaan purekelleet siimaan
heikon kohdan, joka ei enää kalan iskua kestänyt. Se jää arvailujen
varaan.

Neljän vuorokauden sääennuste näyttää siltä, että tyyni alue on
kehittymässä meidän reitillemme parin vuorokauden kuluttua. Kuinka me sen
selvitämme, on vielä suunnitteluvaiheessa. Etenemme edelleen 60 asteen
luovikulmassa, ja suunta vie meitä kohti pohjoista. Tämä tietää vähän
pidempää reittiä aiempiin vuosiin verrattuna, mutta Golf virta auttaa
meitä lähes solmun verran.

Jos tuuli ei kovin paljon heikkene, niin huomenna auringonlaskun aikoihin
meillä on ensimmäisen 500 merimailin juhla.

Sijainti klo 12.  Lat 19*06,3´N   Lon 61* 33,8´W
suunta COG 10* ja nopeus SOG 7,2 kn

Päivä on ollut todella rauhallinen ja Sissillä siis kaikki hyvin.

Terkuin Sissin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 4 (7.5.2017)

Yö oli kohtuullisen rauhallinen, ja tuuli vaihteli 6-10 m/s välillä.
Aamulla auringon nousun aikoihin meri muuttui taas ikävän korkeaksi, ja
sekavaksi. Yöllä täydeksi avattua fokkaa pienennettiin taas kolme
kierrosta, ja vauhti säilyi edelleen hyvänä. Isopurje on lähes koko ajan
ollut reivattuna siten, että ulkona on vain 2/3 osaa.

Delfiinit kävivät taas esittämässä hienoja hypyjään purjehtijoille, ja
yksi vesipääsky ja yksi muu tunnistamattomaksi jäänyt lintu kiertelivät
Sissin ympärillä. Emme ole täällä yksin.

Kippari otti taas sääkartat neljäksi päiväksi eteen päin, ja mitään
selkeää suunnitelmaa ei edelleenkään voi laatia. Mennään päivä kerrallaan,
ja edetään lähes pohjoiseen maksimi tuulikulmaa.

Sissillä on koossa taas huumoriporukka. Naurun määrä tässä keikkuvassa
”kodissa”, on huima. Kun Ville alkaa kehitellä juttuja, niin toisten
höystäessä, niitä joku luulisi meidän olevan karannut jostain…

Tänäänkin, kun tyhjennettiin viime vuoden ARC purjehtija Ilkka Hurmansalon
ideoimaa viiden litran vesikannusta tehtyä biojäteastiaa mereen, siitä
tietenkin lenti puolet veneen kannelle. Sen siivoamisesta kehkeytyi taas
aivan hervoton huumoripläjäys.

Vaikka tämä purjehdus tähän saakka on ollut tiukkaa luovia, joka ei
todellakaan ole valtamerellä tavoiteltavaa, niin maisemat, meren väri ja
huiman korkuiset mainingit ovat ihastuttaneet meitä.

Nukkumispaikat alkavat vähän vaihdella, ja Milla on sijannut vuoteen
salongin lattialle sohvan ja pöydän väliin. Jarkko edelleen sitkeästi
nukkuu keulassa, vaikka taatusti on veneen pomppuisin vuode.
Eija ja Rose ovat takahytissä, Ville ja Petri kerrossänkyhytissä ja
kippari ja puosu salongissa.

Tänään oli lounaaksi pastasalaatti. Päivälliseksi kaalisalaatti, paistetut
plantainit ja kookosriisi.

Sijainti klo 12    Lat 21* 36,7´N    Lon 60* 42,8´W
Suunta pohjan suhteen (COG) 20* ja
nopeus pohjan suhteen SOG 6,7 kn.
kokonaismatka 471,8 nm ja edellinen 24 h 161,9 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin.

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija.


Day 5 (8.5.2017)

Viime yö oli melko rauhallista purjehdusta, ja monella ollut hyvät unet.
Tosin niin rauhallista, kuin se valtameren keikutuksessa on mahdollista.
Yksi asia on tietenkin, että miehistö alkaa jo tottua keikkuvaan kotiin.

Rose ja Eija ovat tämän päivän penterivuorossa, ja aamiainen oli todella
huima. Perinteisten kahvin ja puuron lisäksi oli transsilvaanialainen
aamiainen ja pateetäytteiset munat. Nyt vain googlettamaan, mitä siihen
kuuluu. Vatsat olivat kaikilla todella täynnä jo aamiaisen jälkeen.

Tämän päivän hauskimmat jutut ja hersyvimmät naurut saatiin, kun Sissin
takakansi muuttui Spa-osastoksi. Tosin nimi muuttui heti turkkilaiseksi
Hamamiksi.

Jarkko oli pääkylvettäjä-selänpesija. Hänen tehtävänään oli nostaa merestä
vettä ämpärillä ja kaataa se pestävän päälle. Pestävä istui hänen edessään
takakannela, ja näin kukin vuorollaan, kuin liukuhihnalta sai Atlantin
virkistyksen hiuksiinsa, ja tietysti koko kroppaan. Ville toimi GoPro
kuvaajana aivan huimin kannustavin kommentein. Karjuntaa ja naurua riitti
taas, että odottelimme jo USA:n laivaston saapumista paikalle tarkistamaan
hädän laatu, ja ketä mahdollisesti on tunkeutumassa myöhemmin maahan.

Huomenna nimittäin olemme jo Floridan eteläkärjen korkeudella, mutta noin
1200 mailin päässä.

Nyt on kaikilla niin freesi olo. Sississä soi 80-luvun poppi, eli
Miamiviikkemusiikki.

Rose:n mietteitä:
Kerron teille että purjehduksen yövuorot täällä ovat fantastisia. Eilen
minulla ja Eijalla oli koira-vuoro (2:00-5:00) ja tänään aamuvuoro
(5:00-8:00). Molemmissa vuoroissa tuntuu että taivas-elokuva vaan jatkuu.
Avomerellä voin antautua yön vietäväksi, katsella tähtiä ja humaltua
äärettömyyden tunteesta. Voi että täällä on vapauttavaa tunne! En aijo
kertoa kaikki mitä mielessä kulkee…tunteita joiden läpi purjehdin
samalla, kun Sissi vie meitä Atlantin yli tuulen armoilla.

Aamulla kun avasin silmät tuntui ikävä perheestä, tarvitsin heidän ihon
kosketus ja heidän lämpöä. Mutta täällä sielulle tekee myös hyvää saada
kaikista etäisyys, vapautus. Ja auringonnousun valo! Voi miten
terapeuttista! Olen kuin vapauden vankilassa! Voin kuunnella mitä sieluni
sanoo ja toivoo. Ja ihmiset täällä ovat tämän retken aikana kuin perheeni,
heidän kanssa nauran, syön, jaan ajatuksia, autetaan toisiamme. Paratiisi!
Halit kaikille Roselta 🙂

Kipparin tehtävä ei muutu purjehduksen etenemisen suhteen helpoksi.
Keskiviikosta eteenpäin on muodostumassa hyvin laaja tyyni alue juuri
meidän reitillemme. Alue on niin laaja, että meidän poltoainevaramme eivät
riitä sen ylittämiseen konevoimin. Sähköä kuluu kaikkein eniten
kylmälaitteiden (jääkaappi ja pakastin) ylläpitämiseen. Eketroniikka ei
paljon kuluta. Olemme ajaneet myös melko paljon autopilotilla varsinkin
öisin.
Nyt purjehditaan vielä kaksi päivää hyvissä tuulissa.

Maaoperaattori Mika Piiroinen tutkii myös sääkartoja vähän pidemmälle, ja
lähettää meille tietoa niistä. Me saamme omat Grib-filet neljäksi
päiväksi.

Sijainti klo 12.    Lat 23*01,0´N    Lon 59*39,9´W
Suunta COG, 40* ja nopeus SOG 6,7 kn, matka 623,3 nm
viimeinen 24 h 152,5 nm

Sissillä edelleen kaikki hyvin, ja hauskaa on!!!!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 6 (9.5.2017)

Viime yö oli oikein laivojen yö.Parhaimmillaan oli AISissa näkyvissä neljä
laivaa, ja yksi purkkari. Olimme tuleet Euroopasta väliamerikkaan ja ehkä
Panamaan matkaavien laivojen väylälle.
Laivat ohitivat maidät kaukaa, ja vain parin valoja pääsi Sissin yövahdit
katselemaan. Yhtä laivaa kuitenkin meidän piti väistää, koska ei tehnyt
elettäkään väistääkseen urjealusta, jonka määrityksessä ei varmaan ollut
epäselvyyttä.
CPA(lähin ohitusetäisyys) vaihteli pitkään muutamissa sadoissa metreissä,
ja oli lähimmillään 2,8 m. Valaisin useita kertoja purjeita tehokkaalla
lampulla tricolorin lisäksi, mutta ei mitään vaikutusta. Ehkä siellä
vahdit nukkuivat bgygalla. Me jouduimme pitämään Sissiä lähes paikoillaan,
että laiva ehti mennä vajaa puoli mailia keulan edestä. Yöllä tuuli
vaihteli 9-12 m/s välillä, ja jumppasimme muutaman kerran keulapurjetta
sisään ja taas auki.
Yöt alkavat ola jo aika viileitä, ja yövahdissa tarvitaan muutakin
vaatetusta kuin sortsit.
Aamulla kela alkoi narista, ja Jarkko sai mahi mahin, melko lähelle
venettä, mutta sitten muutamat loikat ja ravistukset saivat koukun irti.

Nyt edetään suoraan Azoreille täydellä isolla ja fokalla. Tuulikulma on 70
astetta ja SOG n.7 kn. Puolipilvinen sää ja päivälämpötila on laskenut
Karibianhelteestä sopivaan.
Eilen käänsimme kelloja tnnilla eteenpäin. Seuravan kerran niitä
siirretään, kun ylitämme 45*W pituuspiirin.

Ville jatkaa…

Lounaalla luulin leipää kanaksi. Onneksi oli punkkua.

Olen ollut muutamat ekat päivät vähän väsymyspöhnässä. Hallberg-Rassyn
karneeratut mahonkilistat näyttävät hienoilta ja laatua huokuvilta
mainoskuvissa, mutta yöllä natisevat täysmahonkisen yläsängyn kanssa, ihan
kuin etukajuutassa ei nukkuttaisi. Tähän lisätään vielä kunnon soija ja
keinutus, niin jääpähän öisin aikaa pohtia elämää.

Esko Valtaojan Kaiken käsikirja antaa tähän hyvää inspiraatioita, mitä on
elämä, todellisuus, lait ja järjestys. Kolmantena lukupäivänä alan
kuitenkin olla täynnä filosofiaa, ja alan kuvaamaan Rosea. Keltainen
mekko, musta mekko, lätsä päässä, lätsä ei päässä, tukka auki, seisotaan,
kontataan, etuperin, takaperin. Kun Sissi aikoinaan myydään, onpahan
ainakin mainoskuvat kohdillaan.

Jos osaisin siirtää aivoni kirjaksi, sen nimi olisi Purjehduksen
käsikirja. Miten saa jäitä geeteehen? Mistä saarilta löytyy Henricks-giniä
ja Fentimans-toniccia? Missä ovat parhaat puusaunat? Mitä kaikea banaanisa
voi tehdä? Miten otat täydelliset myyntikuvat veneestä?

Kivointa purjehduksella ovat erilaiset ihmiset, joilla on kuitenkin
samanlainen päämäärä. Paras huumori löytyy arkisista kömmähdyksistä ja
hassun tyhmistä ongelmanratkaisuista.

…kippari jatkaa…

Matkaa on tehty nyt 765 nm. ja suora etäisyys Hortaan 1677 nm. Päivä
soljuu etenpäin miehistön lukiessa, kuunnellessa musiikkia tai vain
ollessa. Tuija alkaa paistaa kohta sämpylöitä!!! Nam…

Sijainti klo 12.    Lat 25*54,2´N    Lon 58*13,6´W
Suunta COG, 50* ja nopeus SOG 6,0 kn, matka 769,7 nm
viimeinen 24 h 146,4 nm

Sissillä edelleen kaikki hyvin, ja hauskaa on!!!!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija
Näillä mennään.


Day 6 (10.5.2017)

Eilen illansuussa alkoi tuuli moinata, ja lopulta meidän oli pakko ottaa
kone avuksi. Mutta eipä sitä ole aiemmin alkumatkan muutamaa lyhyttä
hetkeä tarvittukaan etenemiseen.

Meri muutui tasaisemmaksi, mutta perusmaininki on kuitenkin aina.
Iltapäivällä tuulen alkaessa keventyä, vaihdoimme keulaan fokan tilalle
genoan. Siitä jumppaamisesta kippari palkitsi miehistön ylimääräisellä
”juoma-annoksella”.
Mainingin keikuttaessa venettä, ja tuulen paineen ollessa heikko oli
vaikea löytää balanssi ohjauskulman ja olemattoman tuulen välille siten,
että isopurje ei ”paukkuisi”. Siihen auttoi vanha keino pienentää purjetta
riittävästi, ja sitoa puomi. Näin etenimme kohti tummenevaa iltaa.

Sitten alkoi Sississä tapahtua…
kohta osa miehistöstä oli ”neulatyynyinä”, mutta hyvässä tarkoituksessa.

Tänään Tuijan lokirjavuoro…

Kuudes purjehduspäivä.
Vene-elämä Atlantilla on ihmeellistä. Aamulla ei tiedä mitä tuleva päivä
tuo tullessaan. Eilinen ilta tarjosi täysin odottamattoman yllätyksen;
ammattilaisen tarjoavan rentouttavan akupunktio- ja hierontahoidon. Hoidon
jälkeen tuntui taivaalliselta levätä peiton alla salongin sohvalla
pimentyneessä illassa veneen keinuessa kuin kehto. Voin kertoa, että
muutaman kanssapurjehtjan (kippari mukaan lukien) ilmeet olivat paljon
puhuvat, kun neuloja sojotti päässäni ja käsissäni. Ensi järkytyksestä
toivuttuaan, hoitosohvalle päätyi muitakin.

Horisonttiin ulottuva laajakangasmeri on ollut meille ystävällinen.
Tuulta on riittänyt lukuunottamatta viime yötä. Sissillä on  myös riittänyt
hyvää tuulta, voisin jopa sanoa, että flow-tila on jatkuva.
Ruokailutkin ovat siitä mainio esimerkki. Kokkipari toisensa jälkeen
pistävät parastaan. Ethiopian master-chef loihti taide-elämystä hipovan
couscous-aterian. Trans-silvanialainen aamiainen tai Heinolan kokkiparin
kesäkurpitsa-katkarapupasta tai tämän päiväinen pitaleipä-ateria
mainittakoon muutamina esimerkkeinä nautinnollisista ruokailuelämyksistä.

Sissillä on loistava porukka! Tästä on hyvä jatkaa!
Kiitollisin mielin!!
Tuija

Matkaa on tehty nyt 909,7 nm, ja suora etäisyys Hortaan 1536 nm.

Sijainti klo 12.Lat 27*23,3´N    Lon 56*16,5´W
Suunta COG, 55* ja nopeus SOG 6,2 kn
viimeinen 24 h 146,4 nm

Sissillä edelleen kaikki hyvin, ja hauskaa on!!!!

Terkuin miehistö ja kipari Hannu ja puosu Tuija.


Day 7 (11.5.2017)

Toinen yö peräkkäin, kun meri oli rauhallinen. Alkumatkan kovat
keikutukset ovat unohtuneet kaikilta. Eilen illalla vietimme täydenkuun
juhlaa avotilassa. Maisema oli uskomaton, kun kuu valaisi kelmeällä
valollaan maiseman, ja varmaan kaikki muistavat ikuisesti meressä
välkkyvän kuunsillan. Aika hienoja kuviakin saatiin.

Aamuvahdissa Tuija sanoi kipparille haistavansa palaneen käryä
sitloorassa. Kippari hyppäsi ylös, ja totesi saman. Olimme ajaneet
koneella aamun tyynessä lähes tunnin. Kone sammutettiin heti, mutta sitä
ennen kippari totesi, että lämmöt ja öljynpaineet ovat ok.

Varovainen konehuoneen luukun raottamien paljasti, että konehuoneessa oli
selkeästi savua tai käryä. Luukku kiinni, ja pikainen pohdinta, mistä asia
voi johtua. Ensimmäisenä kipparille tuli ajatus jonkun hihnan
luistamisesta.
Koska oli varmaa, että veneessä ei ollut paloa, muuta miehistöä ei
herätetty. Konehuoneen tuulettamisen jälkeen,ja kiilahihnojen tarkistuksen
jälkeen, Tuija käynnisti pääkoneen, ja kippari haisteli vieressä. Ei
mitään erikoista havaintoa.

Soitto satelliittipuhelimella Nakelle, meidän huippuasiantuntijalle, mistä
voi olla kysymys. Keskustelun jälkeen oli tseklist kipparilla.
Jarkko oli jo herännyt, ja yhdessä tutkimme dieselgeneraattorin.
Koekäytimme ilman koteloa, eikä mitään poikkeavaa ollut havaittavissa.

Seuraavaksi käynistettiin pääkone, ja hetken kuluttua alkoi käryä tuntua
nenässä. Kone sammutetiin, ja niin 24V laturin perästä nousi sininen savu.
Vajaan vuoden ikäinen huippulaturi oli tehnyt viimeisen latauksensa.

Näille paketeille ei ole näissä olosuhteissa mitään tehtävissä, ja niin
kippari irrotti laturin johdot, ja pääkonetta pystymme käyttämään
normaalisti, mutta sähköntuotossa olemme dieselgeneraattorin varassa, joka
tuottaa 20Ah/h energiaa akkuihin. Pääkoneen toinen 12 V laturi toimii
normaalisti, ja lataa käynistysakkua.

Merellä siis sattuu ja tapahtuu. Ympärillämme on nytkin kaksi laivaa
matkalla Gibralttarille. Jos jotain todella vakavaa tapahtuisi, niin apu
on muutaman tunnin päässä.

Matkamme jatkuu purjehduksen osalta normaalisti. Sähköä sästetään nyt
niin, että päivisin ohjaamme käsiohjauksella, ja vain yöllä käytämme
autopilottia.
Pakastimen yritämme saada pois käytöstä kolmen päivän sisällä, ja siirtää
loput pakasteet isompaan jääkappiin, jossa ne säilyvät vielä kolme päivää
kohmeessa, ja kylmentävät omalta osaltaan jääkaapia.

Meri on melko tasainen, ja huomisesta alkaen on pariksi seuraavaksi
päiväksi luvassa napakampaa tuulta, kun matalapaine ohittaa meidät
pohjoispuolelta. Sen perässä on sitten hyvin kevyttä, ja vaihtelevaa
tuulta.
Otamme nyt kartat viideksi päiväksi, ja niiden mukaan purjehdimme.

Tänään siis oli tapahtumia, eivätkä nämä koettelemukset pysty muuttamaan
sitä, että merellä on hyvä olla.

Millan tuntoja….

”Ensimmäinen viikko ja ensimmäiset tuhat mailia takana. Elämä täällä
tuntuu kauniilta rinnakkaistodellisuudelta,jossa ei mitata aikaa.
Päivämäärät ja kellonajat ovat menettäneet merkityksensä. Herätään kun
aurinko nousee ja käydään nukkumaan illan pimennyttyä.

Täällä olen löytänyt rauhan. Kiire ja paineet jäivät Le Marinin
laiturille. Löytäjä saa pitää. Suorittajana haalin matkaan kaikenlaista
aktiviteettiä. Mitään en ole niistä tarvinnut.Olen osannut vain olla ja
nauttia. Pää on tyhjä turhista mietteistä. Täällä onnellisuuteen riittää
sinisenä auringossa välkkyvä meri, ja purjeisiin puhaltava tuuli.

Kaksi viimeisintä päivää tuuli ja meri ovat olleet tyynemmät. Keulahytin
pomputus on vaihtunut uneen tuudittavaan keinutukseen. Viime yönä maininki
oli niin rauhallinen, että pystyin avaamaan hytin kattoluukun ilman
kastumisen vaaraa. Yön onni löytyi rauhakseen keinuvasta pedistä,
kattoluukusta sisään virtaavasta tuulesta, joka hyväili kasvoja sekä
täysikuusta, joka valaisi koko meren.

Tänään olemme kylpeneet taas Sissi-Spassa. Lisäsimme hoitovalikoimaamme
vartalo- ja kasvokuorinnat. Tällä kertaa ainesosina käytimme kookosöjyä ja
pannukahvin puruja. Suosittelen kaikia kokeilemaan! Täällä ollaan nyt yhtä
smooth kuin on veneen liikekkin.

Aurinko kutsuu takaisin kannelle.

Suukkoja,
Milla”

Sijainti klo 12.00    Lat 25*54,2´N    Lon 58*13,6´W
Suunta COG, 50* ja nopeus SOG 6,0 kn,
matka 769,7 nm,    viimeinen 24 h 146,4 nm
Matkaa on tehty nyt 1055 nm. ja suora etäisyys Hortaan 1379 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin, ja hauskaa on!!!!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 8 (12.5.2017)

Tämä blogi ei ala, että meri oli tyyni ja rauhallinen. Ilan aikana tuuli
alkoi nousta juuri sitä suunnasta, mistä gribfilet ennustivat.

Isopurje oli jo ennakoivasti reivattu, mutta genoaa keulassa rullasimme
sisään, kun tuuli alkoi olla 13 m/s. Taivas vetäytyi pilveen, ja aluksi
udun takana näyttäytynyt kuu verhoutui pilvien taakse.

Yöllä autopilotti ohjasi tarkasti hyvään sivumyötäiseen, mutta aallokon
kasvaminen teki menosta keikkuvaa.

Aamu valkeni pilvisenä, ja sitten alkoivatkin sadekuurot. Lämmin sade ei
tuntunut kuitenkaan ikävältä, ja Sissi sai kannelta ja prjeista suolaisen
kerroksen pois. Tämän päivän aikana ohitamme puolivälin matkallamme, ja
vanhaa sanontaa käyttäen jäljellä on enää loput mailit.

Lounaana on ensimmäisn kerran halaa, mutta kuinka se tapahtui, siitä
kertoo kalastaja Jarkko itse…

…When it’s all on the line, make sure Williamson is on yours. Tämä
kyseinen lause pyöri mielessäni kymmenennen päivän aamulla, kun vaihdoimme
kuvan virveliin. Olisiko tämä vihdoin se päivä, kun saisin nostettua
jotain syömistä veneeseen. Menin takakannelle, istuin, annoin kelan
rullata, pysäytin kelan ja nousin. Aika kului ja tunnit vieri ohjatessani
tätä upeaa purjevenettä kohti määränpäätämme. Aurinko kuumotti selkää
samalla, kun juttelimme millan ja villen kanssa maailman menosta, kun
samassa hetksessä raksutus alkoi. Voisiko se olla odottamani tonnikala.
Nousin takakannelle, aloitin kelaamaan ja sieltä se nousi. Ainakin j liha
paketin painoinen tuna. Kalan viimeinen uinti kulki soijan ja wasapin
kautta kohti meidän suuta ja voi pojat se oli hyvää. Tämä kuitenkin
herätti vain nälän ja laskin kuvan takaisin veden vietäväksi. Eikä
aikaakaan, kun kipparimme Hannu huutaa ”kiinni on täällä on kala”. Menin
ja aloin kelaamaan. Kala tuli kuin tietäen, että rommi on valmiina. Hannun
avustuksella nostimme tämän kauniin kultaisen mahimahin veneeseen. Avasin
kalantapporommin, josta tarjosin mahille ja itselleni voiton maljan.

Nyt nauttiessani juuri pannulta tullulta mahia mietin, että matka on ollut
todella hieno, ihmiset veneessä mahtavia ja parasta on, että matka jatkuu
vielä.

Terveisin Jarkko

Nyt sadekuurot alkavat tauota, ja jälkiruokakahvin tuoksu leviää
sieraimin, ja Sissi jatkaa keikkuvaa menoa vielä lisää reivatuin purjein.

Sijainti klo 12.00    Lat 29*02,8´N    Lon 51*03,1´W
Suunta COG, 70* ja nopeus SOG 7,2 kn,
viimeinen 24 h 154 nm
Matkaa on tehty nyt 1209 nm, ja suora etäisyys Hortaan 1250 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 9 (13.5.2017)

Eilen illalla oli kalaa tarjolla. Kova tuuli vain pilasi pydystämistä,
sillä taas kävi liian iso koukkuun. Yritimme hidastaa vauhtia, mutta kova
tuuli ja korkea maininki eivät antaneet mahdollisuutta tähän, ja kala vei
voiton. Mutta heti perään toisella kerralla onnisti, ja taas on jäkaapissa
mahi mahi-filettä.

Eilen alkanut tuuli on jatkunut, ja Sissi on keikkunut nyt jo 4-5
metristen aaltojen keskellä. lllan suussa satoi vettä pitkän tovin
kirjaimellisesti kaatamalla, ja Sissin kansi puhdistui varmasti suolasta.
Yöllä ei oikein kukaan saanut nukuttua levollisesti.

Aamulla ihastelimme merta ja sen moni-ilmeisyyttä. Sade oli tauonnut, ja
pilvet alkoivat pikkuhiljaa haihtua. Kaikki tunsivat suurta luottamusta
Sissiin, eikä maininkien korkeus tuntunut pelottavan ketään.

Aamulla näimme AISissa prjeveneen, ja kippari otti yhteyttä tähän
ilmeisesti brittiläiseen Truant of Sarkiin. Vaihdoimme kuulumiset, ja
totesimme, että meillä on sama päämäärä Azoreilla. Muutaman tunnin
kuluttua lupasimme ottaa vielä yhteyttä myöhemmin, ja keskustella
sääennusteista.

Tuuli on ollut maksimissaan 18 m/s ja valtaosin 14-16 m/s lukemissa. Se on
antanut meille todella hyvän vauhdin, ja mailit ovat taittuneet. Jossain
surfissa on kirjautunut max vauhdiksi peräti 13,6 kn ja keskivauhtikin on
komea 7,5 kn.

Keikkuvasta menosta johtuen aamiaista nautitiin tavanomaisesta poiketen
jugurtti-mysli linjalla ja kahvikin nautittiin murukahvina. Kuumien
nesteiden kanssa on oltava tarkkana, että mitään vakavaa ei pääsisi
tapahtumaan, sillä nyt olemme aivan keskellä Pohjois-Atlantia, mistä on
pitkä matka kaikkialle.

Huomenna meillä on juhlapäivä, sillä Jarkolla on syntymäpäivä ja tietysti
juhlimme äitejä.

Lämpimät onnittelut täältä valtamereltä kaikille äideille!!!

Sijainti klo 12.00    Lat 29*44,2´N    Lon 47*52,4´W
Suunta COG, 85* ja nopeus SOG 7,8 kn,
viimeinen 24 h 177 nm
Matkaa on tehty nyt 1386 nm, ja suora etäisyys Hortaan 1090 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!


Day 10 (14.5.2017)

Kymmenes päivä merellä. Tälle päivälle riittääkin tapahtumia. Miehistön
jäsen Jarkolla on tänään synttärit. Jo hyvissä ajoi alkoi juhlapäivän
valmistelu. Kuohujuoma oli kylmää, ja Milla viritti herätysmusiikin, ja
rytäsi keulahyttiin vesipisitoolin kanssa.
Pian sieltä vaalea ”käkkäräpää” ilestyi. ja synttärilaulu kajahti koko
miehistön voimin. Ville oli paistanut tuoreet sämpylät, ja salongin täytti
ihana tuoreen leivän tuoksu. Harmi vain, kun emme voi lähettää kuvia tästä
hienosta hetkestä, mutta voitte nyt vain kuvitella sen, ja kuvat näette
sitten myöhemmin.
Aamun aikana alkoi tämän legin viimeinen 1000 mailia. Sitten aamiaisen
jälkeen soitimme jokainen satelliittipuhelimella onnittelut äideille.
Aivan kaikki eivät ehkä uskaltaneet vastata, kun tulee puhelu oudosta ja
ihmeellisestä numerosta.

…ja Eija jatkaa…

Kyllä kelpaa kirjoitella blogia kolminkertaisen juhlapäivän kunniaksi! Elo
Atlantilla on hauskinta kun on jotain erityistä tekemistä, olkoon se
sitten spa-päivä tai tärkeä juhlahetki. Päätimme jo aiemmin, että
sunnuntaina juhlimme Jarkkoa, vaikka samalle päivälle osui myös
äitienpäivä. Jarkon juhlien suunnittelu alkoi jo Martiniquella, jotta
pystyimme varautumaan mukavin lahjoin ja yllätyksin. Aamu alkoi
Mimosa-maljoin ja lounaaksi päivänsankari sai toivomaansa kaalisalaattia.
Synttärikakkuna oli brownie valkosuklaa-nougatmoussella. Jarkko puhalsi
kynttilät kerralla sammuksiin, ja me hurrasimme päivänsankarille. Nyt
juhlapäivä jatkuu rennosti auringosta nauttien, päiväunia ottaen, ja
leffaa katsoen. Kelloja ollaan taas siirretty tunnilla eteenpäin, kun
olemme ylittäneet 45 asteen pituuspiirin, ja tuhannen mailin alitus nostaa
mieleen hiljalleen jo ajatuksen Azoreille saapumisesta. Huviksemme jo
arvailemmekin rantautumisajankohtaa, vaikka toki tiedämme, että vielä on
paljon matkaa jäljellä, ja mitä vaan voi tapahtua.

Äitienpäivää juhlistamme vielä yhdessä jonain toisena päivänä shampanjan
kera, sillä aina on sopiva hetki nostaa juhlamalja omalle äidilleen tai
äitiydelleen. Oma tärkeä äitienpäivähetkeni oli tänään aamulla kun availin
Ella-tyttäreni kirjoittamia viestejä matkalleni. Niistä tuli sydän täyteen
rakkautta, ja ehkä ikäväkin nosti päätään. Siispä erityiset terveiset
perheelleni Etiopiaan! Sain jo ennakkoon äitienpäivälahjaksi Duudsoneiden
Elämän roihu -kaulakorun, jota olen pitänyt koko matkan kaulassani. Sen
saatesanoissa kiteytyy hienosti tämänkin purjehduksen syvin olemus:
”Eletään tätä elämää täysillä ja isolla liekillä, niin notta jokaanen
päivä on elämisen arvoonen! Uskalletaan unelmoira ja toteutetaan niitä
asioita, mitä itte elämältä halutaan. Vaikka välillä tulee kolhuja
kuoreen, niin ei jäärä tuleen makaamaan – näistähän ne tarinat ja
seikkalut syntyy! Vanhana voiraan siten tyytyvääsenä istua kiikkustuolissa
ja kertoa hienoosta ystävyyren hetkistä ja suurella syrämellä eletyistä
seikkailuista.”

Vielä kerran paljon onnea päivänsankari Jarkko ja kaikki äidit,
erityisesti oma äitini ja Ellan Merja-mummu sekä Ellan Maija-mummi!

Sääennuste näyttää jatkossa suoralle reitille Hortaan huomiselle hyvin
kevyttä tuulta. Sitten heikkoa pohjoistuulta. Korkeapaine alkaa kehittyä
Azoeiden yläpuolelle, ja antaa meille aluksi aivan vastaista tuulta, joka
kääntyy parin seuraavan päivän aikan idän kautta itäkoilliseen, joka on
meille mieleinen.

Näin täällä tänään.

Sijainti klo 12.00    Lat 29*32,8´N    Lon 45*19,9´W
Suunta COG, 40* ja nopeus SOG 7,2 kn,
viimeinen 24 h 165 nm
Matkaa on tehty nyt 1551 nm, ja suora etäisyys Hortaan 987 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 11 (15.5.2017)

Myös valtamerellä voi olla muutokset nopeita. Eilen purjehdimme kivitalon
korkuisissa aalloissa, ja tänään mainingit ovat vielä melko korkeita,
mutta todella pitkiä ja loivia. Tuuli on moinannut huipusta 18 m/s
maltilliseen 5-6 m/s. Aamun viimeisellä vahtivuorolla avasimme jo kaikki
purjeet täyteen komeuteen, mutta vielä innostui yksi puhuri nostamaan
todella nopeasti tullen 12 m/s. Se sai meidät kallistumaan liikaa, ja
nopeasti reivasimme taas purjeet. Iltapäivän aikana tuuli vakiintui, ja
taas avasimme purjeet. Nyt Sissi kulkee hienosti täysin purjein tuulta
nopeammin. Tuuli on 6,5 m/s ja vauhti 7,4 kn.

Onnistuimme taas väistämään säennusteen heikon tuulen alueen
(toivottavasti), ja matka taittuu vauhdilla. Miehistö on jo alkanut
arvuutella, milloin sujahdamme Peters Sport Cafe´n ovesta sisään.
Neljän seuraavan vuorokauden sääennuste näyttää meille suotuisia tuulia,
ja suunnatkaan eivät ole huonoimmasta päästä. Toivottavasti ne
toteutuvat!!!

Veneen varastoissa on vielä riittävästi juomavettä, ja ruokaa on yllin
kyllin. Polttoainetta kuluu nyt vain generaattorin sähkön tuottamiseen
navigointi, kylmäsäilytys ja koko veneen tarvitsemaan energiaan.
Myös vesitankissa on vielä riittävästi vettä jäljellä, mutta yhtään sitä
ei ole tuhlattavaksi. Sississä tiskataan merivedellä, ja huuhdotaan
pienellä määrällä makeaa vettä.

Nyt tapahtuu takakannen Hamamissa, ja kylvettäjänä on kokenut
hamamimestari Jarkko. Meillä on myös lakanoiden vaihtopäivä. Yöt ovat jo
senverran viileitä. että peittoja on alettu kaivella pussilakanan lisäksi.

Viime yönä meidät ohitti valtava tankkeri. Pituutta sillä oli 335 metriä
, leveyttä 60 metriä, syvyyttä 22,6 metriä!!!

Täällä vain matka jatkuu iloisissa merkeissä.

Sijainti klo 12.00    Lat 30*52,4´N    Lon 43*12,6´W
Suunta COG, 60* ja nopeus SOG 4,5 kn,
viimeinen 23 (kelloa siirretty 1h)139 nm
Matkaa on tehty nyt 1690 nm, ja suora etäisyys Hortaan 852 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 12 (16.5.2017)

Eilen illalla myöhään alkoi tuuli moinata, ja ensimmäisen yövahdin aikana
tuuli oli jo niin heikkoa, että suunnan pitäminen oli vaikeaa. Edes upea
kuun nousu merestä ei riittänyt kohentamaan fiilistä, kun jouduimme
ottamaan koneen avuksi. Meren pinta loisti vielä 82%:sen kuun valossa
aivan sileänä, mainingin silti velloessa keikuttaen Sissiä puoelta
toiselle.
Nyt on vain harmi, että pääkonetta käytettäessä ei 24V akkujärjestelmä
lataannu laturin kärähtäessä reilu viikko sitten. Onneksi Sississä on
dieselgeneraattori, niin voimme turvata sähkön riittävyyden.

Aamulla yön viimeinen vahti kertoi kipparille, että tuuli alkaa heräillä.
Tämän ilosanoman totesi kippari heti kipaistuaan kannelle. Tuuli nousi
nopeasti 5 m/s ja aivan sääennusteen mukaisesta suunnasta. Genoa ulos, ja
vauhtia oli heti viiden solmun paikkeilla. Olimme taas siirtyneet
purjehtijoiksi.

Purjeina on kakkosreivattu genoa ja kakkosreivattu isopurje. Näin Sissi
kulkee hyvässä balanssissa ilman suurempaa kallistumista. Nyt tuuli
vaihtelee 6-7 m/s ja maininki on noussut noin metriin. Tämä purjevarustus
antaa meille 5,5-6 kn vauhdin.

***
Tuija jatkaa…

”This is the day, I’ve dreamt of.”
Seison ruorissa. Sissi kulkee kuin juna, mainingilta toiselle kevyessä
tuulessa. Vuorimainingit ja paha ilma ovat väistyneet, nyt vain
lasketellaan, nautiskellaan. Aurinko paistaa biminin yläpuolella, itäisen
taivaan alla oleva meri kimmeltää timantteja.

Seison ruorissa. Sissi kulkee mainingilta toiselle. Olen kuin transsissa.
Tanssissa. Tanssin meren vahvassa otteessa, meri vie.

”This is the day, I’ve dreamt of.”
Kuuntelen voimamusiikkia, voimamaisema ympärilläni. Rannaton, sininen,
levollinen, eteenpäin vievä meri.
Mielen puhdistus on käynnistynyt. Onnen itku ei ole kaukana.

Seison ruorissa. Aurinko on siirtynyt paapuurin lanteelle. Tuijotan ties
monennetta tuntia tuulikulmamittaria. 50 astetta vie kohti Hortaa.
Lasketaan päiviä, maileja. Peter’s Sport Cafe- pubi odottaa valtameren
ylittäneitä naisia ja mehiä. Sissiläisiäkin.
Mutta.
Tunnistan jo nyt surun. En halua luopua tästä merestä.
Tämä on se päivä, josta olen uneksinut.

Terveisiä meren rakastuttamalta teille kaikille blogin lukijoille!

***

Sijainti klo 12.00    Lat 31*56,7´N    Lon 41*16,3´W
Suunta COG, 35* ja nopeus SOG 7,0 kn,
viimeinen 24 h 124 nm
Matkaa on tehty nyt 1814 nm, ja suora etäisyys Hortaan 734 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 13 (17.5.2017)

On uskomatonta purjehtia tähtikirkkaan taivaan alla, kun tähdet alkavat
horisontista, ja päättyvät horisonttiin. Yläpuolella on erikokoisten, ja
erilaisia kuvioita muodostavien valaisevien pisteiden muodostama kupu.
Sitä tunnetta, kun purjevene äänettömästi lipuu maapallon suurimman
pinnan, meren päällä, en osaa sanoiksi muuttaa. On vain ääretön
kiitollisuus ja kunnioitus sitä jotain suurta voimaa kohtaan, joka antaa
mahdollisuuden olla täällä juuri nyt.

Kuu nousee horisontista. Meri on pitänyt sitä piilossa, mutta nyt se
päästää sen otteestaan. Se näkyy ensin purppuranpunaisena, ja kohtuuttoman
suurena, kunnes kuu päästää irti merestä, alkaa meille näkyvän kiertonsa
omalla radallaan, saa auringosta ”oikean värinsä”, ja pienenee kuun
kokoiseksi.
Merellä ei ole enää pimeää. Kuun valaiseva voima on niin suuri, että se
hävittää näkyvistä heikoimmat tähdet.
Yritän taas tunnistaa joukosta kirkkaita planeettoja kännykän Sky View
ohjelman avulla.

Fosforiplankton sädehtii meressä veneen piirtämässä vanassa.

Kaiken tämän minä näen tänä ihmeellisenä yönä. Minä, joka kuulun tähän
maailmankaikkeuteen, ja jossa minullakin on oma tehtäväni.

…näitä tuumi kippari  viime yönä omalla vahtivuorollaan.

Eilen oli lakanoiden vaihtopäivä. Hyhhyh-hikiset lakanat sullottiin
kerrossänkyhytin alapedin alle. Tuntui taivaalliselta sujauttaa puhtaan
kroppansa  puhtaisiin lakanoihin olihan SissiSpakin eilen auki.
Suolavedellä pesemisessä ei ole enää mitään outoa.
Outoa sen sijaan on kaivella kätköistä lämpöisempää vaatekertaa.
Muutamilla yövuorolaisilla on Naparetki-tyyppistä varustetta päällä
kiivetessään pimeään sitlooraan omalla vahtivuorollaan.
Tänään jaettiin myös peittoja halukkaille!

Päivät soljuvat. Paskahousu-rinki on kokoontunut salongin pöydän ääreen
kuten myös Kino Sissi. GoPro-dokumentointia tehdään päivittäin.
Gym on ollut tänään käytössä. Siellä näkyy käyvän vain kausikorttilaiset.

Rose – taas fiilistelen:

Olen Rosemarie, niin kuin jotkut tunsivat minut Corina, ole Pennanen niin
kuin jotkut tunsivat minut Wolkowski ja olen ”ruorin vääntäjäkin”, jos
joku halua näin kutsua minut – terveisia valta mereltä sille joka
tunnustaa. Ja olen minä, niin kuin elämäni metamorfoosin kautta olen
tänään ja joka päivä syntynyt taas ja uudestaan.
Kerron teille, ruorista voi rohkeasti ottaa kiinni ja saada maagisia
kokemuksia – elämässä ja vaikka valtamerellä! Avasin silmät! ja voi,
kuinka ruorin vääntämisestä olen saanut energiaa silloin, minun
ensimmäisellä purjehduksella – se oli sekin Atlantilla, ystävien veneessä,
Cape Verdellä.

All my hugs and greetings to Cape Verde friends!

Se sieltä, Atlanti jäi kutsumaan minut kuin merineidon laululla. And
today, I woke up and my biggest need was to steer the boat, again. Reilu
kapteeni meillä on! Täällä myös ilman ”teltaa housuissa” voi ihan hyvin
olla ruorin taakse! Kokemuksia lisääntyvät päivästä toiseen! Aallot eivät
ole esteiä! Nyt, Atlantilla kun ruorista otan kiinni, mietin: täällä olen,
saavutatan unelmani! Kasvan! Sieluni voimistuu! Synnyn taas ja uudestaan!
Viime yönä vahtivurollani purjedin meitä ihan tähti-taivaseen alle! The
sky was keeping its show ongoing just for us! It’s just a dream that came
true!

I was thinking, whoa…where I am?
A am a crazy lady crossing the Atlantic! But I am not the only one! My
kämpis told me during our night shift: we are sharing the madness… Many
were thinking: Why did I do that? Why in the world a worker, even more: a
mother would close for 1 month her world in a box and leave towards the
unknown…
It was not the unknown. It was the needed step to do in my life! It was my
dream to come true, no matter if I have to do it alone, or with a soulmate
– just needed it! Searching for refreshing my soul, for receiving the
answers to some of my questions…About me, about my family, about love
and its consequences, about passions and frustrations, about business and
freedom, about love for sailing on big waters, about life..My life You
cross the Atlantic and let yourself being cut from the outside world. From
the micro-world of human beings. Then you receive what it’s given to you.
The infinite energy of the nature!

I just love it! I felt in love even more that I thought I may with the
ocean! With the sky and its stars! The sun and the moon! Everything that’s
far and untouchable there in town, it’s so close here in the middle of
now-where, on the ocean. I look forward and around, and I see the infinite
! No limits! I am so small! without significance alone compared to the
grandeur of the ocean. I realised we exist only because you exist. There
were many days without another sign of human beings. And then a boat! What
a happyness on us 🙂 We called via VHF – the need to make us known…

There are moments that are powerfully touching our souls in here! The full
moon that was lightening our sailing way!! It’s heaven! A romantic way of
sailing across the never ending Atlantic…You find yourself day and night
surrounded by the majesty of the ocean. It keeps me up on it’s arms,
takes me in a safe and gentle way flying over it’s body towards the
horisont. I am steering and I feel the movements of The Majesty through my
legs, into my body. And even when the ocean wants to show it’s power and
shakes me on big waves, I should let it talk to me via my body, then
everything is ok behind the helm. The wind blowing my hair, the waves
modulating me. I then watch the rounded movements of the bowo on the
horisont. And finally I send my answer with my hands on the rudder. We
talk. That’s the most romantic way of describing how a lady is steering a
boat.

Elämä täällä jatkuu, kuin mitään ei muutuisi siellä ulkona: treenamaan ja
syömään ja taas treenamaan. Välillä spa. Paljon naurua ja tarinoita! Ja
minä olen keula-tyttö – siellä saan omia mietteitä lentämään. Siellä
rauhoituu sieluni, kun en ole ruorin taakse. Usein kyyneleet silmiin
tulevat, itken onnen itkuni! Olen kiitollinen! Olen purjehtimassa Atlantin
yli!

Eilen saimme reissun toisen tonnikalan, ja tänään meille on vihdoin
luvassa sushia. Jarkko keittää pentterissä sushiriisiä, ja kun se on
jäähtynyt, alkaa riisipalleroiden pyörittäminen. Syömme taas hyvin.

Ruuasta olenkin kirjoittanut tällä kerralla vähemmän. Syynä siihen on,
että miehistössä on kansainvälisen keittiön herkkuja vuorollaan
valmistavia kokkeja. Niistä kirjoittaminen vaatisi niin paljon aikaa, että
en ehtisi enää purjehtimaan ja katselemaan merta, mutta voitte olla
varmoja, että olemme kyllästetty herkkuruuilla tämän reissun jälkeen.

Nyt etenemme taas melkoisessa aallokossa, ja olo on epämukavaa.
Liikkuminen on harkittava tarkkaan, ja moni onkin vain suojan puolen
punkissa loikoilemassa. Sääennuste lupailee tuulen kääntyvän lähipäivinä
etelän kautta lounaaseen, ja se lupailee meille myötäisiä tuulia
loppupäiviksi. Niin juuri … loppupäiviksi. Matkaa on jäljellä enää alle
600 mailia.

Sijainti klo 12.00    Lat 33*38,8´N    Lon 39*25,1´W
Suunta COG, 35* ja nopeus SOG 7,0 kn,
viimeinen 24 h 141 nm
Matkaa on tehty nyt 1955 nm, ja suora etäisyys Hortaan 599 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 14 (18.5.2017)

Alle 500 mailia Azoreille Hortaan. Se tarkoittaa sitä, että veikkaus
perilletuloajasta käynnistyi. Tänään puolenpäivän sijaintimerkintään
mennessä jokainen tiputti lasipurkkiin lapun omasta veikkauksestaan. Ei
tämä tietnkään aivan ilmaista ole. Mutta porukan kollektiivisella
päätöksellä voittaja huolehtii Peterin kuppilassa kunnon tarjoiluista
kaikille. Eikö olekkin reilua!!!

Eilen illalla meillä oli monenlaista juhlaa. 2000 mailia tuli täyteen, ja
sitä juhlistettiin kipparin tarjoamilla rommilasillisilla.
Kohta sen päälle nautimme sushia tuoreesta tonnikalasta. Jarkko toimi
sushimestarina, kääri noriin tonnikalamajoneesitahnaa, ja osa oli mega
magic täytteellä. Kaiken kruunasi tonnikalanigiri. Sushiriisi oli keitetty
jo päivällä ja riisipalleroiden pyörittämisestä vastasi Milla ja Tuija. Ja
niitä me maistelimme haltioituneina vasabisavun noustessa korvista!! Sillä
hetkellä tuntui, että mikään ei voi maistua paremmalle.

Jännitystä iltayöhön toi, kun laiva tuli meitä vastaan törmäyskurssilla.
AIS ilmoitti lähimmillään kohtaamisetäisyydeksi vain muutamia metrejä. Ei
auttanut, vaikka meillä oli mastossa tricolor, josta pitäisi pystyä
päättelemään, että tulossa on pujealus, jota on meriteiden mukaan
konealuksen väistettävä.
Kippari valaisi purjeita voimakkaalla lampulla, ja ajattelimme, että nyt
sokeinkin näkee valkoset purjeet, mutta ei mitään muutosta laivan
kurssissa.
Viisas väistää, ja olihan vastassa niin iso kaveri, että ”tappelussa”
varmaan olisimme hävinneet. Onneksi tuuli salli 20 asteen muutoksen Sissin
kurssiin, ja niin ohitimme toisemme n. puolen mailin etäisyydeltä.
Yövahdit ovat näin erittäin tärkeitä!

Yö oli varsin pilvinen, mutta pientä valaisua kuu silti aiheutti, ja siinä
valossa ihailimme fosforiplanktonin säkenöintiä vedessä. Meno on
rauhallista, ja radion kautta soi hyvä vanha blues. Petri paistaa
lounaaksi tukevat munakkaat, ja päivälliseksi on suunniteltu
kanaburgereita coleslawilla ryyditettynä. Tänäänkään ei syödä huonosti.

Tuoreruokaa oli tänään vielä jäljellä tomaattia, banaaneja, appelsiineja,
sipulia ja kaalia. Ruokaa kaiken kaikkiaan on vielä todella paljon.
Keripukki ei pääse iskemään Sissiin.

Nyt alkaa olla miehistössä odottava tunnelma,mitä tuntuu kävellä
keikkumattomalla alsutalla jne. Lentolippujen tilaamisesta on lähetetty
Mikan kautta posteja.

Sijainti klo 12.00    Lat 33*37,8´N    Lon 37*02,7´W
Suunta COG, 60* ja nopeus SOG 5,2 kn,
viimeinen 24 h 135 nm
Matkaa on tehty nyt 2090 nm, ja suora etäisyys Hortaan 468 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 15 (19.5.2017)

Tänään siirrettiin kelloa taas tunnilla eteen päin, kun ylitimme 35W
pituuspiirin.
Eilen oli taas juhlapäivä, kun Petri vietti syntymäpäivää. Sitä
juhlistimme hyvällä ilallisella. Tarjolla oli paistettua tuoretta
tonnikalaa, ja sen päälle pöytään lastattiin herkullinen juustotarjotin…
tietysti asiaankuuluvien juomien kanssa.

Illalla kokoontui taas paskahousurinki, ja nyt yritettiin sopia pelin
säännöistä etukäteen. Se ei ole helppoa, ja välillä säännöt ”vaihtuvat”
kesken pelin tilanteen niin ”vaatiessa”. Jotkut ottavat pelin vähän turhan
vakavasti.

Tuuli on ollut kevyttä, ja tietysti ihan myötäistä. Olemme tehneet matkaa
ohjaten tietoisesti vähän etelämmäksi Hortasta,sillä sääennusteen mukaan
tuuli kääntyy enemmän länteen lauantain aikana, ja silloin voisimme nostaa
taas kurssia hyvässä sivumyötäisessä.
Nyt tuuli on SW ja heikentynyt aamupäivän 7 m/s:sta 5 m/s:ssa.

Elämä täällä sujuu rauhallisesti eikä mitän muuta ihmeellistä ole
tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana… tai on sentään…delfiinit ovat
olleet ilahduttamassa meitä pitkiä aikoja Sissin ympärillä. Valaita emme
ole vielä bonganneet, vaikka niitä on paljon Azoreiden ympäristössä. Jos
niitä näemme, niin toivottavasti ne pysyvät kauempana kuin viime vuonna.

Tänään on lounaana uunissa paistetut veneperunat, papupihvit ja
kanahampurilaispihvit.
Päivälliseksi on katkarapuvalkoviinirisotto.

Jälkiruokana nautimme Millan nimipäivän kunniaksi Mimosa-juomat ja
brownie-leivos pähkinävalkosuklaaturkinpippurivaahdolla.

Nam….ja sitä odotellessa.

Sijainti klo 12.00 Lat 35*17,4´N Lon 34*28,9´W
Suunta COG 75* ja nopeus SOG 6,5 kn,
viimeinen 24 h 136 nm( 23 h, siirretty kelloa +1h)
Matkaa on tehty nyt 2226 nm, ja suora etäisyys Hortaan 341 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 16 (20.5.2017)

Viimeien 200 mailia alkaa parin tunnin kuluttua. Koko yön jatkui kevyehkö
SW tuuli, ja se vei meitä hieman etelään Hortasta. Millan ja Jarkon
vahtivuorolla tuuli nousi, ja ylitse puhalsi tumma pilvi antaen raikkaan
kannenpesusadekuuron.
Tuuli alkoi hitaasti kääntyä länteen, ja se vei meitä nyt liiaksi itään,
joten pitkästä aikaa teimme jiipin. Uusi suunta vie meitä taas vähän
liiaksi länteen Hortasta, mutta sääennusteen mukaan tuulen pitäisi kääntyä
illan aikana länteen, ja se antaisi meille mahdollisuuden suunnata suoraan
Hortaan.

Eilen ei tapahtunut mitään ihmeellistä, paitsi se, että Sissin
kalarekisteriin tuli uusi kalalaji Purjekala (Sailfish). Rose otti ylös
molemmat, mutta valitettavasti se ei ole kovin hyvä ruokakala, ja siksi
molemmat pääsivät takaisin mereen.
Mutta kaunis kala, jolla on pitkä piikki yläleuassa ja todella korkea ja
pitkä selkäevä, kuin purje. Siitä se ehkä on saanut nimensäkin. Varsinkin
jälkimmäinen oli jo komea, reilusti yli metrin mittainen, ja esitti
hienoja hyppyjä siiman päässä.

Petri jatkaa…

Matkan edetessä aamupalat Sissillä vain paranevat, ja niinpä taas
lauantaina muu porukka sai herätä juuri leivotun leivän tuoksun Eijan
loihdittua veneen kaapeista löytämistään jauhoista herkulliset ja
kovakuoriset sämpylät. Keskeiseen osaan päivän tekemisessä ovat nousseet
spekulaatiot saapumisajastamme Hortaan – osa elättelee vielä toiveita
MM-jäkiksen finaalin näkemisestä Peterspubissa su iltana, osalle riittäisi
ehtiminen paikalle edes juuri ennen valomerkkiä. Pessimistit toki
ilahtuisivat jo siitä, jos yllämme edes Azoreiden televerkkoon su
kuluessa.

Tässä vaiheessa reissua voi jo alkaa luomaan myös joitain kokonaisarvioita
matkastamme. Erityisesti alkumatkasta sanalle luoviminen tuli uutta
sisältöä, sillä perinteisen kryssimisen lisäksi se tuntui Atlantilla
tarkoittavan myös tuulien etsimistä uhkaavasti laajentuneiden tyvenien
väleistä. Sääkarttojen tulkinnassa kipparimme onnistuikin kellosepän
tarkkuudella, eikä konetunteja ole paria yötä lukuunottamatta juuri
kertynyt. Tuulien puolesta Atlanti tuntuu loppuun asti näyttävän vain
parhaita puoliaan ja yläpunkkalaisen toiveetkin on meri huomioinut niin,
että hänen kannaltaan ikävämmällä paapurin halssilla on jouduttu
purjehtimaan todella vähän. Suotuisa oli suunta myös matkallemme osuneille
kovimmille tuulille, sillä parhaimmillaan yli 35 solmun kohonneen
puhurinkin saimme ottaa vastaan leppoisasti talon korkuisia maininkeja
sitloorasta ihaillen. Sissin kaltainen merten ”Mersu” ei aivan pienestä
myötäisestä hätkähdä.

Erilaisia juhlatilaisuuksia Sissillä on myös riittänyt. Tänään
iltapäiväkahvien erityisteemaksi nousee Petrin hääpäivä, jonka johdosta
Sissin miehistö lähettää erityisterveiset myös rouvalle Poriin.

Sijainti klo 12.00 Lat 36*04,5´N Lon 31*58,4´W
Suunta COG 15* ja nopeus SOG 5,7 kn,
viimeinen 24 h 140 nm
Matkaa on tehty nyt 2366 nm, ja suora etäisyys Hortaan 217 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija

 


Day 17 (21.5.2017)

Viime yönä tuuli oli rauhallinen, ja siksi Sississä nukuttiin hyvin.
Voimia ptääkin kerätä, sillä laskelmat osittivat, että olisimme jo hyvissä
ajoin sunnuntaina illalla Hortassa.

Mutta jo aamulla kävi selväksi, että tilanne on muuttunut. Sääkartat
todistivat se, mitä me näimme omin silmin merellä. Tuulen suunta oli kyllä
oikea, mutta voima oli kadonnut jonnekin. Aamupalan jälkeen viritimme
purjeet virsikirjalle, ja yritimme ottaa kaiken tuulen tarjoaman
liike-energian talteen.
Kun muutama korkea maininki keikautti Sissiä, ja purjeet tyhjenivät, niin
uuden vauhdin kerääminen oli hidasta. Vauhtia saatiin neljän solmun
paikkeille. Kun matkaa oli jäljellä kuitenkin lähes sata mailia, tiesimme
perilletulon siirtyvän maanataiaamuun. Eikä sillä ole väliä, sillä meillä
on ruokaa vielä moneksi päiväksi, ja merellä on hyvä olla.

Aamupäivän aikana alkoi AISiin ilmestyä B-kategorian aluksia. Kaikilla
näytti olevan sama suunta Hortaan. Muutama purje ilmestyi jo aivan silmin
nähtäväksi. Emme siis olleet merellä yksin, vaikka 2500 mailin aikana
näimme vain yhden purjeveneen.

Meno jatkuu verkkaisena, ja spekuloinnissa ilmeni, että
perilletuloveikkauksessa taitaa olla vahvoilla enää Tuija ja Eija.

Fiilinki on kuitenkin edelleen hyvä, ja sitä vielä nostatti koko aamun
Sissin ympärillä temppuilleet delfiinilaumat.

Sijainti klo 12.00    Lat 38*00,1´N    Lon 30*20,5´W
Suunta COG 50* ja nopeus SOG 4,2 kn,
viimeinen 24 h 145 nm
Matkaa on tehty nyt 2511 nm, ja suora etäisyys Hortaan 87,3 nm.

Sissillä edelleen kaikki hyvin!

Terkuin miehistö, kippari Hannu ja puosu Tuija


Day 17 (22.5.2017)

La Tierra!!!

Purjeet virsikirjalla (keulapurje ja isopurje jalustettuna vastakkaisille
puolille) jatkoimme purjehdusta kevyessä tuulessa. Pienikin tuulen
lisääntyminen vakautti menoa. Jutut alkoivat olla pelkästään sitä, ”mitä
tehdään, kun päästään satamaan…miltä tuntuu kävellä kiinteällä
alustalla…muisteltiin matkan vaiheita ja miltä tuntui olla ”kivitalon”
korkuisissa aalloissa”.

Tämä purjehduslegi on mennyt todella hyvin. Säkartat otimme
satelliittipuhelimen välityksellä aina viideksi päiväksi kerrallaan, ja
niiden tulkinnassa onnistuimme. Valtamerelläkin voidaan reittiä
suunnitella tuulialueiden mukaan. Pyrkiä ohjaamaan sinne,missä on sopivat
tuulet, ja välttää kovien tuulten ja tyynet alueet.

Polttoainetta ja vettä tankeissa on rajallisesti, ja siksi purjehduksen
aikan on pystyttävä tinkimään päivittäisistä ja viikottaisista
makeavesisuihkuista.
Peseytymien hoidetiin Jarkon takannelle pystyttämässä hamamissa. Se oli
köyden päässä oleva vesiämpäri, jolla hamamimestari Jarkko kaatoi
merivettä kulloinkin peräkannella istuneen kylvetettävän päälle.
Alkumatkasta vesi oli vielä hyvin lämmintä, mutta viimeisinä päivinä
”suihku” oli todella raikas ja virkistävä.

Sissillä syötiin taas todella hyvin. Mukana oli mainoita kokkeja, ja
jokainen loihti omien mieltymystensä mukaisia ruokia pentterivuoroillaan.
Erityinen kiitos annetaan kuitenkin Eijalle ja Roselle. He toivat
erinomaisen kansainvälisen keittiön maut medän kaikkien herkuteltaviksi.
On uskomatonta millaisia gourmet-aterioita voidaan valmistaa keikkuvassa
pentterissä.

Aamuyöllä klo 03.30 erotuivat Faialin saaren valot ensimmäistä kertaa, ja
kuului huuto La Tierra!!, maata näkyvissä.

Maan läheisyydessä takan ollut tuuli kääntyi sen verran, että kävimme
purkamassa spiirapuomin pois, ja jalustimme genoan vielä kerran uudelleen.
Purjeilla pääsimme aivan sataman aalonmurtajan edustalle. Sitten purjeet
”pakettiin”, ja koneella sisään satama-alueelle. Tuija kyseli
VHF-puhelimella mahdollista satamapaikkaa, mutta vastaus oli jo aiempien
kokemusten perusteella selvä. Satama on täynnä, laskekaa ankkuri. Näin
toimimme ja sitten aamupalan valmistukseen. Ja sitä ennen kuitenkin
kippari tarjosi ”landausrommin”, ja kiitteli hyvää miehistöä.

Aamiaisen jälkeen tähystelimme, minkä veneen kylkeen uskaltaisimme Sissiä
”tarjota”. Ankkurin nostossa saimme ylös jos jonkinlaista
rojua…siimoja…ja yhden poijun. Puoshaalla saimme kuitenkin kaiken
ravisteltua pois, ja saimme ankkurin ylös. Naapuriveneellä sensijaan ei
ankkurin nosto onnistunut, ja se oli tarttunut johonkin kiinni. Sukeltajaa
tarvittiin, ja vielä meidän lähdettyämme ilmakuplat nousivat pohjalta
pintaa.

Lähestyimme ruotsalaista Najadia, ja kohteliaaseen kysymykseen kylkeen
kiinnitttymisestä saimme myöntävän vastauksen.
Kippari lähti satamatoimistoon tekemään tuloilmoitusta ja tiedustelua,
milloin olisi mahdollista saada oma laituripaikka.
Siitä annettiin toiveita jo seuraavana päivänä. Mutta eihän se kuitenkaan
ihan niin mennyt, mutta se on jo toinen juttu.

Nyt pääsimme kaikki maihin, ja suuntasimme ripein askelin Peters Sport
Cafeehen, jossa kaikki valtameripurjehtijat tapaavat, ja joka tunnetaan
kaikkialla maailmassa purjehtijoiden keskuudessa.

Gintonic…limbetit…illaksi varasimme pitkän pöydän…syötiin hyvin…ja
tietysti ”vähän” juomaakin, mutta me olimme sen ansainneet. Viimeiset
kömpivät veneelle yhden jälkeen yöllä.

Atlantti oli taas ylitetty, ja maihintuloa juhlittu oikein olan takaa!

Matkaa on kertyi 2602 nm, (4818 km) keskinopeus 6,1 kn. Kesto 17 vrk 15 h.

Sissillä meni kaikki hyvin!

Kiitos kaikille matkaamme seuranneille.
Sissi jää nyt huilimaan Azoreille, ja tekee siellä yhden viikon mittaisen
purjehduksen elokuussa. Sitten suuntaamme kohti Lagosia, jossa Sissi
telakoidaan, ja siihen tehdään viimeiset varustelut
maailamanympäripurjehdukselle 2018-2020.
Asennetaan mm.targakaari, aurinkopaneelit, tuuligeneraattorit, taavatit
kumivenettä varten ja vedentekokone.

Nyt tämä blogi on päätöksessään, ja vaikenee.

Merellisin terveisin koko miehistö,
Kippari Hannu Hartman
Puosu    Tuija Kala-Hartman
Crew    Milla Honkanen,
Jarkko Kojo,
Eija Pajarinen,
Rosemarie Pennanen
Ville Nurminen
Petri Hannula