ARC2014

Kauden 2014 isoin tapahtuma Kesäpurjeella on Atlantin ylitys!
Osallistumme ARC (Atlantic Rally for Cruisers) -purjehduskilpailuun.

Kipparina: Mika Piiroinen
Varakippari: Arto Honkanen
Miehistö: Kirsi-Kaisa & Taina & Osmo & Kari & Tapio & Pertti

Päivitän tähän kuvia reissusta!

lähtökuva


1 tunti ennen lähtöä

Nakke konehuoneessa ihmettelemässä generaattoria

Nakke konehuoneessa ihmettelemässä generaattoria

Maitoa ja mehua selkänojien taakse piilotettuna

Maitoa ja mehua selkänojien taakse piilotettuna

Ensimmäinen lentokala

Ensimmäinen lentokala

Auringonnousu Atlantilla

Auringonnousu Atlantilla

Isoin ylössaatu...

Isoin ylössaatu…

Filettä riitti...

Filettä riitti…

Sijainninmääritystä sekstantilla

Sijainninmääritystä sekstantilla

Ensimmäinen 1000M lähestyy

Ensimmäinen 1000M lähestyy

Yökkä Squallit (sadepuuskat) näkee helpotsi tutkalla)

Yöllä Squallit (sadepuuskat) näkee helpotsi tutkalla)

Martiniquen edessä ankkuroimme yöllä. Tutka näytti muiden veneiden sijainnit (+ tietysti ankkurivalot)

Martiniquen edessä ankkuroimme yöllä. Tutka näytti muiden veneiden sijainnit (+ tietysti ankkurivalot)

Jalukset ja nostimet kuluvat reissun aikana. Köysiä lyhenneltiin muutaman päivän välein.

Jalukset ja nostimet kuluvat reissun aikana. Köysiä lyhenneltiin muutaman päivän välein.

Uuden reittiennätyksen tehnyt Leopard Las Palmasissa

Uuden reittiennätyksen tehnyt Leopard Las Palmasissa

Haluaa myös vesiliukumäen veneeseen

Haluaa myös vesiliukumäen veneeseen

PÄIVITÄN LISÄÄ KUVIA KUN SAAN NIITÄ MUILTA SEILAAJILTA!
(Mika)

 

ARC:n ilmapiiri Las Palmasin satamassa on lähes käsin kosketeltavan intensiivinen.  Kaikissa veneissä on hyörinää lähes vuorokauden ympäri.  Varusteiden tarkistusta ja viime hetken varustehankintoja tehdään koko ajan.  Kaikki haluavat kohdata Atlantin haasteet huolellisesti valmistautuneina.  ARC:n puolesta kiertävät katsastajat veneitä, ja tämä katastus on erittäin tarkka.  Järjestäjä tuntee vastuunsa.  Vaikka jotkut määräykset toteutettuna kategorisesti kaikkiin venetyyppeihin tuntuu ylimitoitetulta, tähtää kaikki vain miehistön ja veneen turvallisuuteen.

Sissikin on katsastettu ensin Suomessa Trafin toimesta kaikkein korkeimpaan luokkaan, world-wide voyages ja veneilyliiton katsastuksessa ykkösluokkaan, mutta tämäkään ei riittänyt.  Sissiin jouduttiin hankkimaan vielä yksi käsipumppu, muutama pilli ja lisää heijastinteippiä pelastusrenkaisiin.  Me selvisimme kuitenkin vielä pienillä fixauksilla.

Sääennusteet näyttävät vuosiin poikkeuksellisen hyviltä.  Pasaatit ovat olleet jo jonkin aikaa hyvin tasaisia, ja Azoreiden korkeapaine keikkunut kotimaisemissa hyvin vahvana.  Tuulet ovat 20-25 kn luokkaa, ja se antaa mahdollisuuden vauhdikkaaseen ylitykseen.  Sen verran Sissin kippari on raottanut salaisuuden verhoa, että tavoite on n. 18 vrk, ja….

tästä se alkaa…

20.11.

Venettä on bunkrattu nyt 2 päivää. Perjantaina haetaan viimeiset vedet ja sitten alamme olla valmiit sunnuntain starttiin.
Pari muuta suomalaisvenekuntaa on käynyt heittämässä haastetta perilletulosta. Otimme haasteet vastaan…
Myöhään illalla saapuu vielä viimeiset miehistönjäsenet, ja sen jälkeen olemme kaikki paikalla.
Meitä on 8 henkeä veneessä, ja katsotaan kuinka kaikkien henk.koht tavarat saadaan kaappeihin piiloteltua, ruokatarpeita kun on jouduttu varastoimaan jopa hytteihin.
Terkuin Mika

 

21.11.2014
Kaikki ovat saapuneet vihdoin veneelle! Osa on käynyt rauhassa tutustumassa Las Palmasiin, ja 2. kipparin (Arto ”Nakke”) kanssa ollaan viimeistelty varustelua, tarkasteltu paikkoja ja käyty kaupassa hakemassa 3 viikon muonitusta. Pikku hiljaa kaikki alkaa olla valmista. Lauantaina miehistö saa hakea vielä tuoreet vihannekset ja hedelmät ja sitten on kaikki valmista sunnuntain lähtöä varten.
Englantilainen Astroguru Stokey kävi tuomassa hienon sekstantin meille muovisen härpäkkeen tilalle. Mielenkiinnolla odottelemme, kuinka tarkkoihin sijainninmäärityksiin pääsemme. Sekstantti ei ole ”mennyttä aikaa”, sillä aina on olemassa mahdollisuus, ettei nykyaikaisilla paikanmäärityslaitteilla saadakaan tietoja. Elektroniikka on haavoittuvaista (vaikka Sississä onkin tällä hetkellä 2 kiinteää karttaplotteria ja 4 GPS seurantalaitetta…) ja mistäpä sitä tietää jos GPS -järjestelmän ylläpitäjät sulkevat systeemin.
Nyt tuuliennuste näyttää hyvältä. Rohkea tavoiteaika perille on asetettu! 18 vrk on pyrkimys saavuttaa.
Kippari Mika

22.11.2014

Nyt on viimeiset muonat saatu soviteltua veneeseen, vesitankki täytetty, ja kaikkien sähkölaitteiden akut ladattu. Kipparikokouksessa lupailtiin alkuun hieman enempi tuulia, ja alkuun keulalla tekee töitä fokka. Parin päivän kuluttua alkaa tuuli hieman tasaantua, ja kelin mukaan vaihdetaan genoa keulalle. Keikutellaan siis menemään…

Ensi yönä hyvät unet, ja aamupäivällä köydet irti.  Startti on klo 13.00  ja suunta aurinkoon…

Sissin kilpailunumero on 94, ja menoa voit seurata reaaliaikaisesti ARC:n sivuilta Fleet Wieverin kautta.  Jatkopäivitykset  tunnelmista Sissillä matkan varrelta tulevat satelliittipuhelimen kautta.

Kippari Mika

 

23.11.2014

Kolmatta kertaa ARC:n historiassa lähtöä on jouduttu siirtämään.  Viimeisenä yönä puhaltanut voimakas tuuli on aiheuttanut muutamille veneille vaurioita jo laiturissa, ja kilpailun johto on päättänyt siirtää lähtöä huomisaamuksi klo 11.00. Tämä päätös johtuu valtaosin siitä, että Las Palmasin satama on tupaten täynnä veneitä, ja kilpailun johto epäilee, että kaikkien veneiden manöveeraus ahtaassa satamassa ei ole turvallista.

Sissi on kaikin puolin kunnossa, ja oli kiinitetty huolellisen tiukasti ennakoiden tuulen voimistuminen.

Huomisaamuksi tuulen odotetaan laantuvan, ja kilpailu saadaan käyntiin.

Kippari Mika

24.11.2014

Tänään klo 11.00 paikallista aikaa päästiin liikkeelle.

Lähtö oli mahtava.  Torvet soivat satamassa, ja iloisella espanjalla jokainen aallonmurtajasta ohi ajava vene toivotettiin matkaan. Aivan ei lähtöpaukkua otettu sekunnilleen, mutta yritetään kiriä kolmen viikon aikana menetetty minuutti takaisin.

Tuuli on mainio 7 – 12 m/s takaa, ja Sissi loikkii 7-9 kn vauhdilla.  Kaksi ensimmäistä tuntia edettiin kohti Afrikkaa, ja sitten jiippasimme keulan kohden Karibiaa.  Kevenevää tuulta ennakoiden vaihdoimme satamassa keulalle fokan tilalle genoa…näillä mennään…totesi kippari Mika vielä tekstiviestissään.

Kuuden tunnin jälkeen oli Sissin sijoitus 38. kaikista veneistä, ja cruising F luokassa 8.  Vauhti oli hyvä 8,4 kn, kun edessä olevia veneitä oli jämähtänyt pieneen vaanivaan pläkään.

Fleet Wiever toimii, ja Sissin luokan väri on ruskea.

Kippari Mika

25.11.2014, via Iridium…

Sissin ensimmäinen yö oli aika rauhaton. Tuulta on ollut vaihtelevasti
1-15 m/s ja purjeita on pienennetty ja avattu.
Ruoka on pysynyt kaikilla sisällä, ja tällä hetkellä Kari ja Osmo ovat
viritelleet vavat perään kalan toivossa.

Toisen päivän illalla Sissi on parantanut sijoitustaan 38 sijalta sijalle14 koko cruising divisionassa ja sijalla 4 omassa F-luokassa, ja nopeus on 6,8 kn!!!!
T: Sissi

klo 19.00 suomen aikaa via Iridium…

Sissi kulkee edelleen hyvin, ja nyt on käytössä genaakkeri.  Tuuli on kevyttä, mutta vauhti on edelleen 6,8 kn.  Sijoitus on tasaisesti parantunut, ja on nyt koko cruising luokassa 10. ja omassa F luokassa 3.!!!  Matkaa on vielä jäljellä reilu 2500 mailia, ja paljon ehtii tapahtua.  Sississä on kaikki kunnossa, mutta kaikilla ei mene ihan yhtä hyvin…

Suomalaisveneistä Swan 44 Safa on joutunut heti alkumatkasta turvautumaan satamaan Maspalomasin edustalla Gran Canarialla, ja turkulainen XC 50 Leeway on iltapäivällä keskeyttänyt, ja palaa takaisin Las Palmasiin.  Venäläinen  Mobile 53 Anna on joutunut maston korjaukseen El Hierrolle.

Kalaonnea on ollut vasta tärppien muodossa, mutta veneeseen asti ei ole vielä saalista saatu.  Fiilikset ovat korkealla, kun toinen yö Atlantilla on alkamassa, kertoi varakippari Arto ”Nakke” Honkanen.

ke 26.11. via iridium…
2 yötä menty, ja venho kulkee mainiosti.
AIS näyttää muutaman viereisen veneen, mutta muuten alkaa olla aivan
autiota merellä. Delfiinit ovat käyneet joka päivä leikkimässä vieressä.

Delfiinit Biskajalla (Kuva: Tauno Junkkarinen)

Kuva Sissin keulasta Biscajalta”. Kuva Tauno Junkkarinen

Tainan kuivaamat sienet ovat löytäneet tiensä ruokapöytäämme piristämään
jauhelihan makua.
Tänään vakaana aikeena on nostaa tuoretta kalaa pöytään!
Terkuin Sissi

27.11. via iridium…

3 yö oli tuulinen ja osin sateinen. Purjeet reivattuina kiidimme 6-8
solmun vauhdilla aina isommiksi kasvavien aaltojen keskellä.
Aamun sarastaessa pilvet hävisivät, ja keli alkoi tasoittua. Ensimmäinen
täydellinen auringonnousu on nyt nähty.
400M lokin mukaan seilattu, ja suunta edelleen 240-250 astetta.
Valitsin suoran reitin ARC:n kipparikokouksessa saatujen sääennusteiden
mukaisesti, ja päivittäin pyrimme saamaan sääkartat grib -tiedostona
karttapohjan päälle. Aika näyttää kuinka suunnitelma toimii…
Kellutaanpahan sitten tyynessä muiden saman reittisuunnitelman tehneiden
kanssa…
Latausongelmat vaivaavat Sissiä. Mootori toki tuottaa hyvin latausvirtaa
akkuihin, mutta erillinen 6kW generaattorimme käy vain 10-20 min, ja
samuttaa sen jäkeen itsensä vikasietotilaan. Tällä hetkellä Nakke on
konehuoneessa irrotamassa lämmönvaihdinta, josko se olisi vian syy???
T: Mika Sissiltä

Sissi on nyt tilanteen 27.11. klo 16.00 aikaan UTC kokonaiskisassa 86….cruising veneistä 17. ja omassa F luokassa 4. Vauhti on 7,1 kn.  Ei Sissi ilman säätietoja ole…täältä Padasjoelta päivitetään tilannetta jatkuvasti tarpeen mukaan.  Satelliittipuhelin ja sähköposti toimivat hyvin, ja lähetän samalla blogiin tulleita tsemppiterkkuja Sissille sääennusteiden mukana.

terkuin Hannu

28.11. via iridium…

5 päivä merellä alkoi vauhdilla.
Yön pimeinä tunteina alkoi peräsinakseli naukumaan. Nopea tsekkaus  näytti
että voiteluöljypullossa on kyllä öljyä. Naukuna vain paheni, ja mielessä
alkoi jo käydä pahimmat aavistukset kiinnihirtävästä laakerista.
Monitoimimies Nakke tutki öljyputkea, ja kekkasi öljyn seassa olevan
paakkuuntunutta öljyä, joka esti notkean voitelukaman akselille pääsemisen.
Hetken perästä taas homma toimi.
Generaattorin käyntiongelma ratkesi poistamalla öljyn lämpötila-anturi
koneesta, ja taas toimii. Anturi siis viallinen, ja katkaisi aina pienen
tovin jälkeen generaattorin toiminnan.
Juuri tätä kirjoitusta tehdessä pamahti kannella!
Genoa lähti valumaan alas, ja samantien repeämään foilista irti. Vauhdilla
turvavaljas kiinni, ja purjetta kannelle repimään. Auringon UV-säteily oli
tehnyt tehtävänsä, ja genoan toppikulman kiinnityslenkki oli revennyt irti
purjeesta. Ompeluun menee siis 40cm nostinkulmanlenkkiä sekä noin 50cm
etuliesmaa…
Nostinhan tietysti jäi mastonhuippuun, ja sieltä se piti hakea. Eikun
puosuntuoli esille, ja pojat vetivät kipparin mastoon.

Azoreilta Englantiin 019

”Kippari mastossa Atlantilla”.  Mastossa käynti ei ole mitään huvikiipeilyä…keikunta on sitä luokkaa, että mustelmia tulee…pitäisi sitoa itseään kiinni mastoon jaloilla, ja tehdä käsillä töitä!!

Hetken perästä fokka oli nostettu käytöstäpoistuneen genoa tilalle.

Täällä veneellä tunnelma korkealla. Parin päivän ajan lämpötila on ollut
sen verran mukava, että T-paita riittää mainiosti. Ruoka maistuu, ja kivat
juttutuokot siivittävät päivien kulkua.

Terkuin kippari Mika

Mitä…mitä joku on puhunut yksitoikkoisesta Atlantin ylityksestä…tapahtumia riittää, ja miehistössä pitää olla ”jokapaikantaitajia”!  Hienoa Mika, Nakke ja koko miehistö.

Suomalaisveneistä XC 50 Leewayn keskeyttämisen syynä on ollut vahinkojiipin seurauksena rikkoontunut isopurjeen nostojärjestelmä ( veneessä rullapuomi ) ja samalla isopurje.  Preventteri oli ollut, mutta ei jostain syystä riittänyt?

Safa Swan 44 joutui keskeyttämään heti alkumaileilla rikkoontuneen läpiviennin takia, josta oli tullut vettä sisään.  Miehistö ei ollut heti huomannut, ja paikallistanut vuotokohtaa, ja jatkossa oli pääkytkin saanut merivettä, ja sähköt olivat menneet.  Leeway on Las Palmasissa laiturissa, ja Safa nostettu Las Palmasissa telakalle.

Jos haluatte laittaa terkkuja ja tsemppitoivotuksia Sissiin, niin sähköpostiositteesta hannu.hartman@gmail.com välitän ne perille…. toki välitän blogiinkin tulleet terkut…kiitos niistä.  Sississä ei ole nettiyhteyttä, mutta satelliittipuhelimen kautta sähköpostiyhteys.

terkuin Hannu, joka maissa päivittää blogia, ja pitää yhteyttä Sissiin

29.11. via iridium…

Perjantai -iltana Nakke ja kippari tarjoilivat kannelle Atlantin
juustoburgerit iltapalaksi. Päivä olikin ollut tavallista vaiherikkaampi
purjerikon / mastossakäynnin taka.
5. yö oli pelkkä keikutusta. Perusmaininki tuli eri suunnasta kuin isot
aallot, ja meno oli kuin kuivausrummussa. Narina ja pauke veneessä
yhdistettynä aaltojen paukahteluun veneen kylkiin taisi valvottaa kaikkia.
Lauantain ja pikkujoulun kunniaksi kävimme ensi kertaa peseytymässä takakannella. Liian
”kylmää” on vielä merivesi (kipparin kommentti!) mutta sillä peruspesut, ja
takasuihkulla pikku huuhtelu perään. Dödöt kainaloon ja sitten oltiinkin
niin puhtaita…
Nt kalastus taas jatkuu… meno on aika kevyttä. Vene loikottelee rauhaisaa
5-6 solmun vauhtia.
Yöksi reivaamme purjeet aina hieman pienemmiksi, ja mikäli keli sallii,
aamusella taas purjeet täysin auki ja menoksi.

Saimme myös tarkempaa tietoa Safan ja Leewayn harmillisista
keskeytyksistä. Tärkeintä on tietysti ettei kellekään ole sattunut mitään,
mutta ymmärrämme suuren harmituksen kovasti odotetun reissun
keskeytymisestä. Jaksamista näiden veneiden porukoille!

Sissin porukka laittelee iloiset terkut kaikille blogia lukeville.

Terkuin kippari Mika

30.11. via iridium…

Lauantai-sunnuntai yö
Nyt tulikin hyvää aikaa kirjoittaa…
Naken ja Kirsi-Kaisan vahtivuorolla tuuli tyyntyi hetkessä, ja jäi
hönkäilemään 2-4 m/s. Maininki tekee sen, että keikutus oli hurja, kun
purjeiden tasoittava voima uupui. Moottori siis käyntiin, ja konetuntien
määrä alkoi karttua. Tähän mennessä olemme ajaneet vasta 4h, ja nyt sopii
toivoa ettei tyyni kestä kovin kauaa.

Lauantaina kalastajien uurastus vihdoin tuotti tulosta. Vapa taipui, ja
pieni non 2kg Mahi-Mahi (Dolphin fish) saatiin kannelle. Pieni rommiryyppy
kalan suuhun, ja tuohon pahin rimpuilu loppuikin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Mahi Mahi on herkullinen kala.  Vedessä sen väri on sinertävä, ja kun se nostetaan ylös, muuttuu väri kuvan mukaisen vihreäksi. Valitettavasti kuvassa ei näy sen komea sininen pitkä selkäevä. Kuva arkistosta”

Kari ja Osmo käsittelivät hetkessä kalan toviksi jääkaappiin laitettavaksi. Salaatti-illallisen
(viimeiset hengissäolleet salaatit) kera nautimme herkullista
voissapaistettua kalaa! Tämä antanee voimaa ja uskoa jo miltei
toivottomuuteen vaipuneille kalastuksenystäville; ”täällä Atlantissa
mitään kalaa ole…”

Kaloja kyllä on. Ainakin lentokaloja, sillä tänään saimme ensimmäiset
havainnot niistä. Iso parvi pyrähti aallolta karkuun Sissin keulaa, ja
”siivet” räpytellen lensi aalloilta toiselle. Veikeän näköistä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA”Lentokalalla on suuret rintaevät, joilla se liitää, ja pitkä jäykkä pyrstön alareuna, jolla se ottaa vauhtia vedestä. Kuva arkistosta”
Odottaa siis sopii, että piakkoin aamurutiiniin kuuluu kannen kolaaminen,
ei lumesta vaan kuolleista lentokaloista, joita yön pimeydessä törmäilee
purjeisiin.

Matkaa olemme lokin mukaan taittaneet juuri nyt 793M eli jäljellä on
vaivaiset 2000M.
Tavoitteeksi asetin, että ylitys kestää 18vrk, ja hyvin olemme tässä
vauhdissa.

Kiitoksia kaikille Hannun kautta terveisiä laittaneille! Ilo lueskella
terkkuja täällä ja huomata, että reissuamme seurataan.

Pian yöllisen viestinkirjoittamisen jälkeen tuuli taas heräsi hetkeksi.
Avasin purjet, ja tulin kirjoittamaan lokikirjaa. Taina seisoskeli
ruorin ääressä. Vertahyytävä kiljaisu herätti taatusti kaikki
veneessä nukkuvat! Otsalamppu päälle, ja vilkaisu oviaukosta … sen jälkeen
pokka pettikin täysin. Naurusta ei ollut tulla loppua…
Ensimmäinen lentokala kannella oli osunut suoraan Tainaa vatsaan, ja
pyristeli siivet lepattaen hänen jaloissaan. On mahtanut olla
mielenkiintoinen kokemus säkkipimeässä…

Seuraavalla vahdilla tuuli loppui aivan täysin. Ajoimme 6h koneella ja
vasta hlo 9 aikaan aistimme ensimmäisiä tuulenvireitä.
Isopurje ennätettiin avata, kun Kari ilmoitti kalan olevan koukussa. Hieman
eilistä isompi Mahi Mahi tuli 20 minuutin väsyttämisen jälkeen ylös. Nyt fileet jo
jääkaapissa odottelemassa lounasta.

Ajamme nyt aika tarkalleen länteen, sen minkä purjeet ja maininki antaa
myöten. Jos alemmas haluaisimme, pitäisi jiipata, ja sen jälkeen suunta
olisikin reippaasti kohden etelää.

Lauantai-iltana vietimme pienet pikkujoulut veneessä. Lauloimme
kannella joululauluja sulassa sovussa suomi-iskelmien kanssa. Yön
pimeydessä joku etsi nakkikioskijonoa 😉

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Terkuin kippari Mika

1.12. via iridium…

Täällä tulee juuri viikko matkaa tehtyä. Nopeasti on aika mennyt.
Jutteimme kaikille Naken kanssa, että ensimmäiset pari-kolme päivää kun
saadaan tehtyä, niin aika alkaa mennä omia polkujaan. Vahtivuorot
rytmittävät öitä, ja päivät ajellaan tyyliin, kuka haluaa (aina on
halukkaita ollut).
Päivät menevät jutellessä toisten kanssa, ja aina löytyy mukava paikka
lueskella kirjoja / lehtiä, ja on takahytissä katseltu tabletilta
Bondiakin.
Keittiössä puuhaillaan tyyliin: ellei osaa kahvetta kummempaa laittaa –
osaa ainakin tiskata. Kahvia on syytä osatakin keittää. Nakke toi kunnon 3
litran pannun mukanaan, ja useamman kerran päivässä tuo pöräyttää meille
kunnon pannukahveet. Aamusella taisi Kirsi-Kaisalla ja Nakella olla
sisäinen kello sekaisin, sillä keittelivät aamukahveet klo 5…

Pasaatituuli on löytynyt, ja se puhkuu 8-14ms välillä E-NE. Katselemme
juuri jiippi vaihtoehtoa, sillä tämä tuulensuunta tuppaa viemään meitä
liikaa luoteeseen, ja meidän pitäisi päästä lounaasen. Viimeisestä jiipistä
onkin jo 5 päivää aikaa, joten ehkäpä tuon jaksaisi tehdä.
Aallokko on ollut taas sekavaa. Etuhytistä on tultu salonkiin nukkumaan, ja
kerrossängyn yläpeti on mahdoton paikka nukkua. Onneksi myrskybunkkia
löytyy salongista ja takahytistä, ja takuuvarma paikka on salongin pöydän
alla, sieltä ei kierähdä minnekään.

Aallokko tekee myös sen, että vanha sanonta ”toinen käsi itselle – toinen
veneelle” on ehdoton. Pikku hiljaa viimeisetkin ovat oppineet sen, että
kokoajan tulee pitää ainakin toisella kädellä kiinni kahvoista sisällä
liikuttaessa. Voi tätä mustelmien määrää – ihastelivat tytöt tuossa
muutama päivä sitten.
Mitään ei voi kattaa ruokapöydälle, vaan valmis annos ojennetaan lautasella
suoraan käteen. Juoma on pidettävä toisessa kädessä, muutoin se lennähtää
syliin.

Eilen menetimme 3 uistinta ja siimaa, sillä taisi Atlantissa uiskennella
isompaa otusta. Kuului vain naps, ja homma oli sillä selvä. Kalastus jatkuu
innokkaana, sillä tonnikalaa tekee mieli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”…näitä ne haluavat…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAzoreilta Englantiin 048

…tulee hyvää taatusti tuoretta sushia…vasabia ja soijaa..nam!  Kuvat edellisen ylityksen arkistosta”

 

Saamme Hartmanin Hannulta päivittäin infoa. Upeasti suomalaisvene Defyr
vetää Cruising -luokan kärjessä ja ilmeisesti Leopardilla on mahdollisuus
tehdä uusi ARC -ennätys.

Kaikilta taas iloiset terkut kotiväelle, seurakavereille, työkavereille jne…

Terkuin kippari Mika

Alkaa päivitysten tulo siirtyä aina vain illemmaksi, muuta ihmekös tuo, kun länteen päin purjehdittaessa joutuvat siirtämään jo toisen kerran kellon viisareita taaksepäin…ja täällä vielä illat pimenee.

Terkuin Hannu

2.12. via iridium…

1000M täynnä!
Viikko ja 3h seiluuta, ja saimme lokin mukaan (ei aivan tarkka) ensimmäisen
tuhatmailisen täyteen. Tällä hetkellä maalilinjalle matkaa enää vaivaiset
1520M.
Hyvissä ajoin kippari kaivoi juhlajuomaa laseihin, ja Naken ohjatessa
lukema 999 hyppäsi yhden pykälän ylöspäin. Tunnelma veneessä oli
korkealla.
Tästä eteenpäin juhia sitten onkin yhtenään: puolimatkanjuhla / 1000M
jäljelläjuhla / Itsenäisyyspäivä / 2000M seilattujuhla…

Maanantai-tiistai yö oli kuopaisin, ja tuulisin koko aikana. Isoapurjetta
reivattiin niin, että pienemmäksi ei sitä enää saa. Fokka hieman rullalla
ja hyvää kyytiä mentiin. Itse asiassa himmailimme hieman menohaluja, sillä
liian kova vauhti tuossa aallokossa ei ollut lainkaan mukavaa.
Meille tärkeintä on päästä turvallisesti venettä rikkomatta perille… ei
olla aivan kärkikahinoissa riskejä ottaen. Moni vene on jo etsiytynyt Kap
Verden suuntaan, kuka mistäkin syystä (peräsinongelmia, takilaongelmia..).
Nyt tiistaiaamuna etenemme kohden lounasta paapuurin halssilla.
Jiippailimme muutaman kerran yöllä hakien otollisempaa halssia. Tuuli
kääntyili tiheään, ja jäi ARC-sääennusteen mukaisesti enemmän idän puolelle,
joten nyt mennään enempi etelää kohden.

Hieman statistiikkaa…
sijaintimme: 20* 27,5N  034* 58,5W

eranto alueella 14* läntistä (kasvaa edetessämme)

Konetunnit tässä vaihessa 9,5h (olemme joutuneet ajamaan moottorilla
kahteen otteeseen tuulen loputtua. Maininki kuitenkin jää joten pienemmllä
keikutuksella pääsee, kun edetään konettaen isoa mahdollisesti hieman
tukipurjeena pitäen).

Generaattori on ollut latauspuuhissa 12h

Vettä mukanamme on 960L tankissa, ja tällä hetkellä mittari näyttää noin
1/3 kulutusta, eli hyvässä vauhdissa ollaan siltä osin. Juomavettä on
mennyt huomattavasti vähemmän kuin laskimme, mutta eiköhän senkin kulutus
lisäänny, kun pääsemme 30 asteen lämpötiloihin…

Iskelmäradio soittelee sateliittipuhelimeemme huomenna keskiviikkona 3.12.
Lähetys (mikäli yhteys meihin on saatu), tulee ulos keskiviikkona klo
14-16 välillä.

Tiistaiterveisin, Sissi ja kippari Mika

3.12. ... via iridium

Puoliväli lähestyy…
Olemme nyt 1,5vrk ajaneet lounaaseen, ja pyrkineet mahdollisimman alas.
Ilmeisesti pohjoisemmalle reitille on tulossa tyynempi vyöhyke, ja tätä
haluamme raskaalla veneellämme välttää. Sissi on parhaimmillaan yli 10m/s
tuulissa.
Lämpötila on noussut päivä päivältä, ollen nyt öisinkin 25 astetta ja
kosteus saa paidan tuntutumaan nihkeältä päältä = pikku hiljaa alkaa
tuntua hyvältä!

Ruokailuista hieman:
Kaikille on keikutuksesta huolimatta ruoka maistunut hyvin. Vasta yhden
kerran olemme kieltäneet miehistöä kokkailemasta kuuman veden kanssa.
Kuuman veden kanssa aina pieni määrä vettä isohkossa kattilassa ja kansi
päälle. Jos täällä saa kiehuvaa vettä päälleen, on apu useiden päivien
päässä. Tietysti ensiapua pystymme antamaan, mutta lääkärihoito on kaukana.

Tuoremuona riitti 4-5 päivää. Salaatit, vihannekset ja hedelmät pyrittiin
syömään heti alkuun, ja miltei kaikki saatiinkin mahoihin vedettyä. Jonkin
verran kuitenkin meni pilaantunutta muonaa myös kaloille.

Tainan kuivattamat tomaatit, sipulit ym. maustavat kuivamuonaa mainiosti.
Jauhelihakeittoa, perunabataattivelliä, hampurilaisia, munakkaita…
1 lämmin ruoka riittää päivässä, ja iltasella jotain pientä purtavaa.
Ilmakuivattua kinkkua on muutama kilo, ja se maistuu nopean analyysin
mukaan parhaiten.

Kokkaaminen keikkuvassa venessä on oma juttunsa. Mitään ei voi laskea pois
käsistä, vaan jonkun on pidettävä siitä kiinni, muutoin kyseinen tavara
löytyy lattialta / sohvalta. Syödessä lautasesta pitää pitää toisella
kädellä kiinni, kun toisella kädellä lapioi ruokaa suuhun. Noh… ei se
aivan joka päivä tällaista ole, mutta opittu on, että juuri kun luulee
olevan tasaista menoa, ja ajattelee laskea kahvikupin pois käsistään
pöydälle – tulee yllättävä aalto ja kahvee löytyy lattialta.

Naken kanssa on vihdoin päästy sekstantin kanssa mittailemaan. Stokey
(englantilainen ”navigointiguru”) kävi tuomassa meille Las Palmasiin uuden
sekstantin, ja olemme malttamattomina odotelleet puhdasta taivasta, jotta
mittaamaan päästään. Nyt vasta parin pävän ajan aurinko on ollut kunnolla
näkyvissä, ja pilvien määrä on vähentynyt. Vaikka veneessä on tosiaan
GPS-laitteita suuri määrä (gasteillakin miltei kaikilla), tulee
mielenkiintoinen tilanne, jos kyseinen paikannusjärjestelmä jostain syystä
sammutettaisiin…
Vitsinä heitetty ” ajetaan suuntaa 270 astetta” -ei todellakaan vie meitä
määränpäähän vaan menisimme satoja meripeninkulmia ohi maalista.
Kompassisuunta ei tosiaan ole sama kuin oikea (tosi-) suunta. Eranto on
tällä hetkellä 15 astetta W ja kesällä tehdyn eksymätaulukon mukaan
(kiitos siitä niille Perämies- ja Päällikkökurssilaisille, jotka Sissillä
seilasitte ja taulukon tekemiseen osallistuitte) eksymä tällä suunnalla on
-4 astetta. Tämä tarkoittaa, että kompassi poikkeaa miltei 20 astetta
tosisuunnasta.
Paikanmääritys ilman GPS koordinaatteja ei onnistu ilman sekstanttia.
Pitkillä matkoilla kotivesiltä tutut aika/matka/nopeus -laskut ym. eivät
anna riitävän tarkkaa sijaintia. Virta ja sorto vievät meitä sivuttain,
lokin antama matka ei ole aivan tarkka… Pieni virhe laskelmissa
kertautuu päivä päivältä, ja kas kummaa… St. Lucian sijaan vastassa onkin
Meksikonlahden öljynporaustornit 😉

Tällä hetkellä kello on meillä 0700, ja juuri kuuntelin kuinka ensimmäinen
siima laskettiin veneen perään. Pojat odottavat edelleen sen tonnikalan
ylös saamista. Osa nukkuu vielä noin tunnin verran, ja klo 0800 aletaan
aamupalan valmistamiseen.

Matkaa maaliin 1407M (2605km)!

Terkuin kippari Mika

Olipa hyvä satelliittipuhelinhaastattelu Sissiltä tänään Iskelmäradiossa, ja sehän poiki kuuntelijoiden soittojen muodossa pitkät jutut.  Ensi keskiviikkona lisää…

4.12. via iridium…

aamuyön meininkiä…

Yövahdissa autopilotti ohjailee. Tuuli on todella kevyttä, ja purjeet
paukkuvat voimakkaasti aina aaltojen keinuttaessa venettä. Ne joilla on
korvatulpat korvissa saanevat nukkua.
Ajoimme miltei koko keskiviikon genaakkerilla hyvää kyytiä. Iltapalan
jälkeen purje alas ja fokka tilalle. Näin keikuttelemme yön pimeät tunnit
ja aamulla taas isompaa eteen vauhdittamaan menoa.
Emme pääse ajamaan edelleenkään suoraan maalia kohden. Tuuli on aivan
idelaalisen suunnan mukainen, ja tästä syystä leikkailemme vuoroin
lounaaseen vuoroin luoteesen.

Lauri oli kysellyt merisairaudesta:
Meillä ei kellään tullut kunnon meripahoinvointia. Pari pikku uhrausta
delfiineille nähtiin heti alussa laidan yli mutta siinä kaikki. Osa
laittoi laastarit korvantaakse, osa käytti akurannekkeita. Kolmen päivän
jälkeen ei kukaan enää maininnut heikosta olosta sisällä veneessä.
Veneessä löytyy muutama pussillinen kuivattuja inkiväärinpaloja, joita
imeskelemällä osa saa avun, ja uutena löytönä viime kesänä oli Ruotsissa myynnissä oleva Kalma-merkkinen (!!!) pahoinvointipurukumi, jonka väitettiin olevan tehokasta.
Käsittääkseni sitä ei kotimaassa myydä. Pitänee heittää mereen ennenkuin
karibian huumekoirat saapuvat mahdollisesti venhoa nuuskimaan.. 😉
Noiden ensipäivien jälkeen ei ole tarvittu enää apuvälineitä pahoinvointia
vastaan. Kaikki ovat tottueet hyvin keikutukseen.

Saimme keskiviikkona tähän saakka isoimman Mahi Mahin ylös asti!! Pojilla
oli 2 siimaa perässä ja samanaikaisesti nappasi molemmissa. Toisen siima
napsahti heti poikki ja toisestakin katkesi väsyttämisessä vapa, mutta 80kg
siima kesti, ja 3 miestä kiskoi kalaa kohden venhoa. Menin itse uimatasolle
koukun kanssa hosumaan, ja sain iskettyä nostokoukun lähelle vedetyn kalan
kylkeen. Kala kannelle ja samantien rommihuikka suuhun. Pari
sätkyttelyä, ja se oli siinä. 80cm oli mittaa! Söimme fileet iltapalaksi
kunnolla voissa paistettuna, ja Osmo tekaisi kyydittämään
valkoviinikermakastikkeen. Torstaina loppukalasta tehdään kalakeittoa.

Leopardi oli kulemma tehnyt uuden ARC reittinnätyksn ja niistänyt yli 2 vrk
entisestä ajasta pois! Huimaa kyytiä. Onnea heille! Meillä odotettu
saapumisaika perille 12/13 päivänä mikäli tuulet hieman piristyvät.

Terkuin kippari Mika Sissiltä

5.12. via iridium…

Hiio-hoi!

Taas aamuyön vahti ja vahtiparini Taina kannella katselemassa ei mitään.
Ei näy tähtiä, ei kuuta, ei muita aluksia, ei edes merta, sillä nyt on
todella pimeää.
Koko eilisen päivän ajoimme genaakkerilla lounaaseen ja illansuussa
genaakkeri alas ja fokka spiirattuna keula kohden Luciaa. Tuuli on keventynyt,
ja tällä hetkellä etenemme 4-6 solmun vauhdilla. Matkaa jäljellä 1171M.
Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna Itseänäisyyspäivänä meillä on kahdet
juhlat: viimeinen 1000M alkaa ja tietysti Itsenäisyyspäivän vastaanotto!!!
(siitä parin päivän päästä tarkemmin).
Ensimmäiset puheet perillepääsystä ovat jo alkaneet, vaikka olemme Naken
kansa hieman toppuutelleet. Nyt kannattaa nauttia tästä, sillä maissa
kerkeää kyllä olemaan. Osa haaveilee suihkusta. On kuulemma kiva päästä
kunnon pesulle edes kolmen viikon välein… Toki veneen kannella on
merivesipesuja tehty ja pieni tilkka makeaa vettä huuhteluun.
Torstain isoimmat tapahtumat olivat:
* Genaakeri ylös
* Jiippaus
* Genaakkeri alas
* Yksi polven paikkaus kannella kaatumisen vuoksi
* Fokka spiirattiin virsikirjalle
* Tainan tekemä kookoskalakeitto nautittiin keralla loppuun – nam!

Mainiosti porukka tulee toimeen keskenään. Päivät menevät jutellessa, ja jos
joku haluaa omaa rauhaa, vetäytyy hän joko hyttiinsä tai kannelle loikomaan
tai lueskelemaan.

Täältä taas isot terkut kaikille blogin seuraajille ja terveisien
lähettäjille!

Terkuin kippari Mika

6.12. via iridium…

Uimista ja lököilyä

Perjantai oli löysin päivä reissullamme. Tuuli oli todella kevyttä, ja
ajoimme koko päivän samaan suuntaan rauhaisaa vauhtia.
Aamuvahdissa olleet katselivat ensimmäisen täydellisen auringonnousun, kun
ei ollut pilven pilveä horisontissa. Keltainen pallo nouse uskomattoman
nopeasti merestä, ja sen jälkeen olikin lämpöä taas mukavasti.
Puolilta päivin laitoimme pitkän köyden veneen perään, ja vuoron perää
roikuimme veneen vanavedessä vilvoitellen itseämme. Kannelta huudeltiin
rohkaisevia: ”oliko tuo hai tuolla kauempana tulossa…” jne… Pelkoa
että jalat osuisivat pohjaan ei ollut. Suoraan alaspäin oli kartan mukaan
4280 metriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATässä kippari Mika ”vilvoittelemassa” edellisellä Atlantin ylityksellään, kun housut lähti ….

Päätin, että seilaamme vaikka väliin vauhti oli alle 3 solmua.
Mahdollisuus olisi tietenkin ajaa myös koneella, mutta koskaan ei voi
tietää millaista tyventä on vielä edessä odotamassa, ja tällöin on hyvä
olla tankissa ainetta. Laskujen mukaan olemme käyttäneet noin 70-80 litraa
dieseliä (moottori + generaattori) ja jäljellä on noin 570 litraa.
Sen verran ”tosissamme” olemme myös tämän kilpailun suhteen, että mitä
vähemmän ajamme moottorilla, sitä vähemmän meille siitä sakkopistetä
(lisäaikaa) annetaan. Joku on saattanut ajaa koneella tämän koko päivän ja
tulee maaliin selkeästi aiemmin, mutta kun moottorointiaika lasketaan
mukaan, selviää vasta kokonaisaika.

Päivä oli myös mainio parantaa tarkkuutta sekstanttimittauksissa. Naken
kanssa pääsimme jo 3,5 M päähän tarkasta sijainnistamme. Tämä tarkoittaa
noin 6km tarkkuutta.
Teemme joka kerta oman pienen A4 -kokoa olevan kartapohjan, jolle
sekstanttimittaukst piirretään.
Isolle Pohjois-Atlantin kartalle sijaintia merkittäessä emme terävälläkään
lyijykynällä voi tehdä niin pientä merkintää, ettei se oikeasti peittäisi
tuota saatua mittaustamme. Mittakaava kun on 1: 10 000 000 (10 miljoonaa)
eli 1 cm kartalla on 10 miljoonaa senttiä luonnossa = 1 cm on 100km
ensi yönä on tarkoitus kokeilla mittauksia tähdistä. Alkuillasta
valitsimme jo 3 tähteä, joista mittaukset tehdään, mikäli taivas on
pilvetön.

Nyt kun keli on on ollut kevyttä ja vauhti hidasta, tulee meille kahdet
juhlat samalle päivälle.
Viimeinen 1000M alkaa ja Itsenäisyyspäivä!
Näistä taas seuraavassa päivityksessä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää Teille kaikille siellä kotomaassa!
Terveisin kippari Mika

7.12. via iridium

Itsenäisyyspäivää ja viimeinen 1000M

Itsenäisyyspäivä alkoi juhlallisesti Kirsi-Kaisan lausuessa Väinö Linnan
Koskelan poikinen sotaanlähtöä. Hiljaiseksi veti aamupalapöydässä
istuvat…
Tuuli oli koko päivän mainio. Otimme nyt kiinni edellisenä päivänä
kevyessä kelissä lilluttuja maileja. Tälläkin hetkellä (aamu klo 0320)
tuulee mukavasti takaa noin 10-12ms. Ajamme yöllä taas hieman reivatulla
isolla purjeella sekä fokalla. Aamulla nostamme genaakkerin vauhdittamaan
menoa.

Tietenkin meille kävi niin, että kahdet juhlat osuivat samaan päivään.
Olin jo muutaman päivän jännittänyt, kuinka viimeisen 1000 mailin ja
Itsenäisyyspäivän kanssa käy. Noh… samalle päivälle ne osuivat, ja klo
14.13 näytti mittari, että viimeinen 1000M (=1852km) alkaa.
Juhlistimme tätä pienellä lasilla erinomaista tummaa rommia!
Tytöt leipoivat suklaakakut iltaa varten, ja Naken kanssa teimme
peruna-bataattimuussia (johon reilusti voita!!!).
Paistinpannulla nakkeja, sipulia ja kuivattuja sieniä … siinä meidän
juhla-ateria.
Ennen ruokapöytään istahtamista kuuntelimme Finlandian, sekä lauloimme
Maamme-laulun, hengitimme hetken hiljaisina kuunvalossa omia ajatuksia
kotimaasta.
Vietimme varmasti jokainen ikimuistoisen juhlapäivän, joka palaa mieleen
taatusti vuosi vuoden perään.

Kalaa ei ole noussut enää meillä ruokapöytään. Tänään Karilla iski kyllä
jokin kiinni mutta välineet eivät kestäneet. Tuskinpa oltaisiin saatu
muutenkaan tuollaista veneeseen saakka.

Veneessä nukkumisesta kyseltiin…
Meille on sattunut todella hyvät kelit reissulle. Myrskyjä ei ole ollut
lainkaan, ja aallokko muutamaa yötä lukuunottamatta sen verran maltillinen,
että jopa etuhytissä, joka on yleensä se paikka veneessä missä ei kunnolla
pysty menossa nukkumaan, on saatu yövyttyä. Pari kertaa pojat ovat
maininneet, että kunnon aalto kallisti sen verran, että kierähtivät
läheisempään tuttavuuteen.
Kerrossänkyhytissä yläpeti on paikka, josta toisella halssilla on tultu
mukkumaan salongin lattialle. Pöydän alle kun itsensä kiilaa, niin siellä
on hyvä tuutia.

Iloiset terkut taas kaikille!
Justus: ensi vuonna sitten PMPJ
Reko, Ronja, Sari ja Suska: 1,5 viikkoa enää lämpöön
Mikko: HR, taivas ja Tähdet

Terkuin kippari Mika

8.12. via iridium…

Maalilinjaa kohden

Sunnuntaina alkoivat ensimmäiset kunnon keskustelut mahdollisesta
maaliintulo ajankohdasta. Yhden tyynen päivän vuoksi, jota emme koneella
ajaneet, voi perille tulomme siirtyä lauantaihin. Katsotaan… Mikäli me
saamme tuulet jatkumaan nyt näin hyvänä, kuin parin vuorokauden ajan on
ollut, olemme perjantai-iltana perillä.
Tällä hetkellä on selkeästi kevyempää keliä edessäpäin. Ajamme
tarkoituksella hieman liian etelään määränpäästä pyrkien välttämään tuon
tyvenen alueen. Matkaa tulee täten enemmän, mutta voittanemme kuitenkin
ajassa, kun venho kulkee parempaa vauhtia.

Kovasti täällä myös porukka miettii, mitä tekee sitten, kun pääsemme
perille. Skootterinvuokraaminen ja saareen tutustuminen, rannallalokoilu,
ravintolaan syömään…
Yritetään nyt ensin suoriutua viimeisestä 750M matkasta, ja ihmetellään
sitten.

Terkuin kippari Mika

9.12. via iridium…

Kalaa ja korkeuksiin

Ja niin… hyvä että aamu ennätti valjeta, kun Kari ja Tapio olivat jo
laskeneet viehen perään… 10 min… ja kannelta kuului huutoa. Apuun!
Nyt oli iso kiinni. Jälleen kerran Mahi Mahi muta nyt pituutta olikin jo
120-130cm. Kala tuli yllttävän säyseästi ylös, mutta sitten alkoi ongelmat.
Sississä ei ole kunnon fileerausveistä ja erityisesti tämän kokoiselle
kalalle. Moottorisaha olisi ollut näpärä työkalu.
Osmo kuitenkin sai kalan paloiksi, ja illalla nautimme vatsat täyteen kalaa,
ja valtaisa annos jäi vielä seuraavalle päivälle.

Olemme odotellen pari päivää hieman tyynempää keliä, jotta isossapurjeessa
ollut repeämä päästäisiin teippaamaan. Vaihtoehtona on joko ottaa kaikki
pystylatat pois, ja laskea purje (pisin latta veneen mittainen!), tai
kiivetä mastoon ja teipata siellä.
Valmistauduin mastokeikkaa varten pukemalla iskuja pehmentäviä vaatteita
päälle. Teipit leikattiin valmiiksi puosuntuolin pussukkaan.
Nakke vinssasi minut ylös kommentoiden jotain kevyemmälle ruokavaliolle
siirtymisestä!!…  vastasin, että Heinolassakin on punttisaleja, missä
treenata…
Pääsin yläsaalinkien päälle istumaan, ja toisella kädellä teippaamaan
purjetta. Vaakasaumoista alkaa langat katkeilla, UV on armoton kaveri.
Tämäkin purje on nähnyt merta meidän seilaamana yli 10000M ja edellisen
omistajan seilaamana ???M.
Vaikka olin puosuntulissa kahden nostimen varassa, turvavaljas vielä
kiedottuna maston ympäri, oli keinunta melkoista. Mustelmia on taas
kerrytetty ympäri kehoa hyvä määrä. Liike mastossa on jonkinmoista tuossa
korkeudessa, ja ensimmäistä kertaa tällä reissulla alkoi oksennuksenmaku
tulla suuhun. En aivan helpolla lähde Linnanmäelle pitkään aikaan…
Kieputusta on saatu tarpeeksi.

Azoreilta Englantiin 099Tässä arkistokuvassa ”pikku mustelma” reidessä mastossakäynnin jälkeen edellisellä ylityksellä.

Muutoin maanantai oli tasaisen harmaa päivä. Aurinkoa ei näkynyt, tuuli
pysytteli suht kevyenä (6-10ms) samasta suunnasta. Hyvä päivä lueskella, tai
vain istua katselemassa loputonta tyhjää maisemaa.

Laskeskelin, että tavoitteeksemme asetettu 18vrk on vielä mahdollista
saavuttaa, mutta veneen keskinopeuden tulee olla yli 6 solmua, lähempänä
seitsemää. Edessä on aika kevyttä tuulta luvassa, joten tiukalle menee.
Tätä kirjoitettaessa matkaa maaliin 604M (=1118km) elikäs aikas lähelle
kotomaan pituus.

Maalia kohden, Sissi ja kippari Mika

10.12. via iridium…

Tiistai alkoi aamupesulla takakannella, tai spa -osastolla, kuten tytöt
ovat sen nimenneet. Merivettä ämpärillä ylös, saippuat kainaloon ja
loppuhuuhtelu pienellä lirauksella makeaa vettä suihkusta. Sitten
ollaankin valmiit aamukahveelle.
Merivesi on nyt lämmintä eikä enää tarvitse palella sitä päälle
kaadettaessa.

Koko tiistain aurinko porotti kuumasti, ja mieluusti kaikki viihtyivät
biminin alla suojassa. Yhtään ketään / mitään ei näkynyt missään,
ainoastaan levälauttoja kelluu isoina alueina meressä.
Muutoin päivä oli aika tapahtumaköyhä. Emme tehneet purjeille mitään,
autopilotti ohjasi 90% päivästä. Isoin hupi on tutkia Karibian
tietokirjoja sekä satamaoppaita. Porukalle jää aikaa St. Lucialla 4 päivää
ja siirrymme Martiniquelle 18.12 että sinnekin jää hieman tutustumisaikaa
ennen kotiinlentoja.

Spekulointi maaliintulosta heräilee tavan takaa…
Kuinkakohan kaukaa maa näkyy?
Päästäänkö heti maihin, kun laituriin on kiinnitytty?
Mitä musiikkia laitamme ulkokaiuttimista soimaan, kun ylitämme maalilinjan?

Tällä kertaa ei tämän kummempaa täältä. Porukalta taas isot kiitokset
terveisten lähettäjille!

Terveisin kippari Mika

11.12. via iridium…

Kohtasimme voittajan

Keskiviikko alkoi kalastuksen parissa. Siima kiristyi heti aamusta, ja
käsin Tapio veti kalaa lähemmäs. Tuntui että kala oli jo väsähtänyt, kun ei
vastaan juuri pannut. Lähemmäs saatua huomasimme sen olevan jälleen Mahi
Mahi. Tuttu työnjako: Nakke rommipullo valmiina, Tapio ja Osmo siimassa
valmiina nostamaan, meikä uimatasolla nostokoukkua kalankylkeen iskemässä.
Kala olikin vähintään samanmittainen, kuin isoin ylössaamamme, mutta
rotevampi.
Sain koukun iskettyä kylkeen, ja nostettua ylösottajille. Sen jälkeen
alkoikin tapahtua. Äsken niin säyseästi perässätullut kala heräsi
riehumaan kannella. Nostokoukku irtosi, syötti irtosi ja rommia oli turha
tarjota fisulle. 4 miestä ja teutaroiva kala. Nakke sai pyrstöstä mojovan
iskun nilkkaan, Osmo vielä kerran iskettyä koukun kalaan mutta turhaan.
Jostain kaiteiden välistä kala päätti loikata takaisin veteen.
Totesime ettei edes harmita moinen sillä olipahan ollut jännää, ja hyvä
opetus meille siitä, että kala tulee tosiaan väsyttää ennen ylösottoa.

Ei kestänyt kauaa kun seuraava oli kiinni, mutta Osmon vetäessä sitä ylös,
kala ponkaisi korkealle, ja irtosi.
Noin tunnin päästä oli minun vuoro vetää siimaa ylös, ja nyt pääsi Tapio
uimatasolle. Noin 3kg Mahi saatiin ylös, ja tätä kirjoitettaessa köllii se
jo masussa.

Tällä hetkellä meillä on matkaa jäljellä 305M. Jos vauhtimme jatkuu
suurinpiirtein samana, olemme maalissa perjantai-lauantaiyönä.

Keskiviikkon aikana teimme tavallista enemmän purjehduksellisia
toimenpiteitä. 2 jiippiä!
Valtameripurjehdus on hieman yllättänyt muutaman mukanaolijan. Vaikka
tapaamisissa jo kesällä mainitsin, että voi mennä viikko ettei purjeisiin
kosketa – taisi se olla joidenkin mielestä vitsi. Lokikirjaa selatessa
saldo on seuraava:
12 jiippiä
0 vendaa
2 purjeennostoa (aukaisua)
10 reivausta

Kaikki nuo 16 vuorokauden aikana. Tietenkin kokoajan on valmius esim.
reivaamiseen mutta muutoin purjehdus on paljolti istuskelua ja makoilua.

Aamulla myös piti tulla 3. haastattelu iskelmäradioon. Sateliittipuhelin
pirahti pari kertaa muttei yhteyttä muodostunut. Jäi Kirsi-Kaisan jutut
nyt kuulematta…

Uskoakseni tätä kirjoittaessani, on suomalainen Defyr -vene saapunut jo
maaliin. Heillä on ollut mahtava vauhti koko reissun päällä. Toivottavasti
vauhti riittää jopa meidän cruising -luokan voittoon.
Kestää jonkin aikaa maaliintulon jälkeen, ennen kuin pystytään sanomaan,
miten heille käy. Käytetyt moottoritunnit lasketaan kokonaisaikaan mukaan,
ja jokaisella venellä on oma ”tasoituskerroin”, jonka avulla yritetään
saada isot ja pienet veneet suht samaan asemaan. Vaikka olisit tullut
maaliin 15 vrk seiluun jälkeen, saattaa 18 vrk seilannut voittaa
tasoitusten jälkeen.

Erityisterkut kaikille perjantain navigointitenttiin menijöille! Tsemppiä!

Kippari Mika

…päivittäjän lisäys…

Ei se valtameripurjehdus aina ihan näin lokoista touhua ole.  Muistan hyvin edellisen ylityksen Mikan ja Naken kanssa.

Muutaman päivän kovan vastatuulen jälkeen Mika tokaisi…”kryssimäänkö tänne tultiinkin?”.  Kaiveltiin jo ajoankkuria esiin, mutta asetettiin kuitenkin vene piihin, jäimme ajelehtimaan, ja odottelemaan ankaran vastatuulen ohi menoa.

12.12. via iridium…

Viimeinen yö merellä

Nyt sitä viedään… Viimeistä vahtivuoroa tällä ylityksellä.
Matkaa jäljellä 140M eli jos tuuli jatkuu suht samana, olemme maalissa
perjantai-lauantai yönä. Tällöin ennakkoon asettamani tavoite 18 vrk
ylityksestä totutuu.
Perille saapumisen odottaminen on ottanut vallan osasta porukkaa.
Karttaplotterista tuijotellaan saapumisaikaa. Kuten autonavigaattorikn
ilmoittaa tuloajan kohteseen, näyttää plotteri myös saman. Turhauttavaa
vain, sillä pienikin kurssinmuutos vaihtaa tuntiluvut / jopa päivän
toiseksi, ja aallolta surffatessa vauhdin kasvaessa ollaan taas tulossa
perille huomattavasti aiemmin…
Joku taas miettii, millaisen drinkin tilaa rantabaarista sinne päästyään.

Meille Naken kanssa on iloisinta, ettei kukaan ole ilmoittanut olevansa
kyllästynyt, ja että ei enää ikinä tällaista. Henki veneessä on säilynyt
todella hyvänä, ei ensimmäsitäkään riitaa / sanomista toiselle mistään.
Hienosti on porukan jutut tulleet yhteen.

Sateliittipuhelin taitaa olla siirtynyt Karibialaiseen ”wait a moment”
-moodiin. Emme meinaa saada soitettua sillä minnekään, eikä siihen ole
saatu yhteyttä. Juuri kun ehtii vastaamaan, linja katkeaa eikä verkkoa
enää löydy. Sähköpostienkin läpi saaminen vaatii pitkän yrittämisen.
Noh, huomenna ollaan taas kännykkäkulttuurissa!

Monta vuorokautta meni näkemättä yhtään venettä, mutta nyt eilisen päivän
aikana, ja erityisesti tänä yönä, on AIS näyttöön alkanut ilmaantua muitakin.
Porukka alkaa tiivistyä yhteen.
Tällä hetkellä aivan lähellä seilaa ruotsalainen First 47,7 sekä
turkkilainen Beneteau 49. Alkuyöstä ohitimme Englantilaisen tyttöporukan,
jotka vievät vauhdilla First 40,7 -venettään.

Näihin tunnelmiin täältä!
Seuraava päivitys tuleekin (toivottavasti) tukevasta laiturista St Lucialta Rodney
Baystä.

Terkuin kippari Mika

…tänä aamuna klo 8 täkäläistä aikaa Mika teki koesoiton satelliittipuhelimesta, ja kuuluvuus oli erinomainen.  Puhelun lopuksi Mika kertoi painuvansa vielä nukkumaan…aikaero on kuusi tuntia, eli siellä oli vielä keskiyö klo 02.00.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämä näky odottaa Sissin miehistöä huomenna…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Joululaulut raikuvat steelpannuilla…

Atlantin valtameri ja Barbados 189olisiko tämä se odotettu eka drinkki rantabaarissa…..

Atlantin valtameri ja Barbados 219Tapaakohan Mika Rodney Bayssä tuttuja..jou man…

OLYMPUS DIGITAL CAMERARastat kasvaa nopeasti…Caribbean Look by Nakke…ja sitten…

Atlantin valtameri ja Barbados 186…baanalle…rantabaareissa meno on villiä….

Ylläolevat kuvat arkistosta…

13.12. via kännykkä…

Mikalta tuli 13.12. klo 5.26 Suomen aikaa 12.12. klo 23.26 St Lucian aikaa Rodney Bayn sataman laiturista viesti…”rommipunssit juotu..reggae soi ja lämpöä on!!!” Sissi ylitti maaliviivan noin 21.30 paikallista aikaa.

Suuret onnittelut koko Sissin miehistölle huimasta suorituksesta. Nyt teillä kaikilla on oikeus käyttää punaisia housuja!!

Sissin sijainti on nyt Lat 14 04,61 N Lon 60 56,99 W…aika kaukana!!!

Viimeisen päivän päivitys tulee varmaan kunnon levon jälkeen.

Lucianpäiväterkuin Hannu

MAALISSA!!!!

Nyt maalissa!
22.05 (paikallista aikaa) ylitimme maaliviivan. 4 venettä tuli
suurin piirtein samaan aikaan, ja VHF -puhelin keskustelu maalialuksen
kanssa oli vilkasta. Sovussa saatiin kaikkien kippareiden kanssa kuitenkin
järjestys sovittua. Valokuvaaja ajoi kumiveneellä pimeässä yössä veneen
vierellä,  ja kuvasi kaikki tulijat. Mahtava oli tunnelma. Finlandia soi
ulkokaiuttimista, ja kovaa, kun linja ylitettiin hurraa huutojen kera.
Pääsimme siis 18 vrk tavoitteeseen!
Satamaa lähestyttäessä alkoi kuulua reggae -musiikin rento jytke. Bileet
olivat käynnissä rannassa, ja tervetulomaljojen ja hedelmien jälkeen
sirryimme mukaan menoon…

Nyt loikoilua ja totuttelua taas maaelämään rennonletkeässä karibian
lämmössä!

Siirrymme 18.12 Martiniquelle Le Marinin satamaan, jonka läheltä Fort de Frangesta porukalla lennot  kotiin.
Sissi jatkaa Naken ja meikäläisen kanssa vielä pari viikkoa lomaseiluita.

Laittelemme kuvasatoa blogiin tammikuun alkupuolella, joten käykää jossain
välissä vielä kurkkaamassa niitäkin.

Suuret kiitokset tässä vaiheessa kaikille reissumme seuraajille.

Jou maan! ja silleen…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKippari ja kakkoskippari…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJouluposti…

Karibian lämpöisin terkuin kippari Mika ja kakkoskippari Nakke

http://www

.worldcruising.com/arc/event.aspx

arclogo

2 vastausta artikkeliin ”ARC2014

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

67 − = 63